Olen 26-vuotias 4-vuotiaan pienen tytön äiti enkä ole juurikaan
lapsena tai nuorena ollut koskaan innostunut urheilusta. Ylä-asteen
liikuntatunnit olivat kidutusta, etenkin ne tunnit jotka pidettiin
kuntosalilla, huh... Ainoastaan hevoset ja ratsastus veti puoleensa, tuleehan
sitä toki hevosten parissa liikuttua edelleenkin.
Tyttäreni syntymän jälkeen innostuin lenkkeilystä ja kotijumpasta,
raskauskilot karisi nopeasti pitkiä kävelylenkkejä tehdessä, myöhemmin
hölkkäsin ja juoksin, kun kilot karisivat lisää. Muutin tyttäreni kanssa
Keravalta Koillis-Savoon syksyllä 2011, pimeinä syysiltoina ei aina viitsinyt
lähteä saloille susien syötiksi, joten 'jonkun verran' kiloja on sitten tullut
takaisin... (Minkäs sille voin, että olen niin armottoman lyhyt ja TODELLA
perso sokerille.)
Kaverin kanssa kävin muutaman kerran salilla, hän näytti minulle
kyykkyä, maastavetoa ja penkkiä ja sain jonkun hajun lajista nimeltä
voimanosto. Ajatuksena silloin oli, että salilla käynti korvaisi osittain
lenkkeilyharrastusta. Pahaksi onneksi sauvakävellessä (niinpä..) kaaduin ja
mursin ranteeni, asiaan vaikuttivat lumen alla oleva jää ja kaksi isohkoa
koiraa, jotka olivat juoksuvyössä kiinni, mutta silti se harmitti. Ranne oli
todella pitkään kipeä ja saliharrastus siis kuivui kasaan.
Yhteä ns. harrastuksena voisin pitää leipomista (pullaa on mukava
tehdä ja siitä tulee parasta, kun käyttää oikeaa voita). Tälläinen pieni
ihminen ei vedä yksinään kahta pellillistä pullaa, joten olin iloinen
löytäessäni elämääni miehen jolle voin leipoa pullia ja kakkuja tietäen, että
ne varmasti tulevat syödyksi. Samaisen miehen mukana eksyin myös salille
Juankoskella elokuussa 2013. Aluksi kokeilin laitteita ja eri liikkeitä, mutta
nopeasti sieltä alkoi selkeästi nousta esiin mieleiset liikkeet, eli kyykky,
penkki ja maastaveto. Avopuolisollani on pitkän linjan kokemus voimanostosta,
joten hänen opastuksellaan opettelin syksyn ajan tekniikoita pitkillä ja
kevyillä sarjoilla.
Salikäynnit sovitettiin ja sovitetaan edelleen usein
samanaikaiseksi, joten salipäiviä tulee minullekkin 4krt/vko, onhan se samalla
mukavaa yhdessä oloakin.
Tekemisiini alettiin puuttua enemmän loppuvuodesta, alaselkä alkoi
mennä vähän juntturaan kovan alkuinnostukseni ansiosta, sarjamääriä
vähennettiin ja kiinnitin huomiota enemmän venyttelyyn ja palautumiseen.
Samalla aloin kyykkämään syvemmälle, olin aloittanut tekemään kyykkyä jalat
kapealla vaakakyykkynä. Sain huomata, että oikea voimanostokyykky ei olekkaan
niin helppoa kuin miltä se parhaimmillaan näyttää!
Koska lenkkeilen edelleen se piti ottaa huomioon reenien ohella,
siispä 15km hölkkä- ja kävelylenkit lyhenivät viime syksynä alle puoleen.. Halu
kehittää voimaa alkoi siis jo ensi metreillä ja ennen kuin itse edes
huomasinkaan olin jo ihan koukussa lajiin.
Tammikuussa 2014 kokeilin ensimmäistä kertaa maksimivoimaa, kun
loppuvuodesta oli jo katsottu vähän sarjamääriä ja painoja. Kyykky(vajaa) oli
silloin 80kg, penkki 55kg, maastaveto 112,5kg. Siitä sitten olenkin reenaillut
vähän enemmän määrätietoisemmin pitkin kevättä ja kesää, olisihan se mukava
käydä jossain vaiheessa kisoissakin koittamassa.
Ajattelin, että blogia pitämällä pysyn itsekkin paremmin
ajantasalla oman kehitykseni kanssa, tulee kirjailtua tuntemuksia, reenipainoja
ja ajatuksia ylös ihan itseä varten ja jos jotakuta muuta kiinostaa lukea niin
ei haittaa sekään. Suurimpina kiinnostuksen kohteina nykyään hevosharrastukseni
ohella on voimanosto :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti