Valitettavasti SM-kisassa kävi niin, että jäin kyykyssä ilman tulosta. Tilanne oli äärimmäisen hämmentävä, mutta alan jo 3. päivänä kisojen jälkeen olla toipumaan päin.
Jari nosti hyvin kipeän lonkkansa kanssa, kyykyssä tulos 345kg penkissä 235kg ja vedossa 340kg. Ihan kivasti nivelrikkoiselta veteraaninostajalta! (Sori, olet rakas <3 <3 <3)
Minä en oikein osaa omalle epäonnistumiselle sanoa syitä, kun kaikki meni hyvin siihen asti kunnes menin nostolavalle. Olo oli tapahtuman jälkeen äärimmäisen pettynyt ja surullinen. Pääsin dopingtestiin ennen kuin kotimatka alkoi ja siinä ehdin mukavasti tasoitella pahimman ryöpyn, koska eihän kukaan kuollut eikä maailmanloppukaan tullut.
Vaikka olen pettynyt ja olo tuntuu aivan kuin orastava ja lupaava parisuhde olisi yllättäen päättynyt (kyykkykunto jätti minut!) niin toisaalta olen helpottunut ja rinnan päältä on lähtenyt iso paino pois. Olen talven aikana heräillyt öisin miettimään miten selviä tästä keväästä, jos lähden EM-kisaan. Mulla alkaa viikolla 12 työharjoittelu KYS:llä ja tämä kevät on koulun kannalta aivan jäätävän rankka muutenkin. Viime syksyn työharjoittelun jälkeen, niin mukava kuin se olikin, olin todella väsynyt. Olin työharjoittelussa meidän omalla tk:lla pienen kävelymatkan päässä, nyt pitää ajella 70km suuntaansa aivan uuteen ympäristöön ja uusien asioiden ja ihmisten äärelle. Joten en suoraan sanottuna tiedä miten ihmeessä olisin selviytynyt tuon päälle koulutehtävistä ja kisaan valmistautumisesta, joiden lisäksi tärkeimmälle eli perheelle pitää löytyä aikaa.
Minä nautin opiskelusta ja olen edelleen tyytyväinen, että lähdin kouluun. Olin/olen täysin tietoinen miten rankkaa voi tulla olemaan ja edelleen valmis hölläämään tarvittaessa. Työ kotihoidossa on muuttunut sellaiseen suuntaan, että tämä opiskelu antaa hyvän breikin siitä aika ajoin. Olen siis töissä edelleen silloin kun ei ole kouluviikko tai työharjoittelua. Jokainen joka medioita seuraa tietää, että hoitoala on menossa kohti suurta katastrofia. Kotihoitoon ei löydy työntekijöitä ja työtä hankaloitetaan erilaisilla sovelluksilla. Sovelluksen avulla esimerkiksi suunnitellaan kantakaupungissa eli Kuopiossa päivittäiset asiakaskäynnit. Hoitajia ajatetaan pitkin poikin maaseutua ja ajomatkaa saattaa tulla helposti 100-200km, jota ei oteta huomioon, kun katsotaan suunniteltua työaikaa jonka pitää olla tietyissä rajoissa (alle ei saa mennä). Eli suunniteltu työaika saattaa olla kahdella hoitajalla sama, mutta toinen joutuu ajamaan huonoja teitä huonolla kelillä 150km, toinen ajaa alle 10km.
No se siitä. Eli opinnot maistuvat ja jatko-opinnot ovat jo mielessä. Mutta miten tämä puntinnosto nyt jatkuu, kun tuli tämmöinen kolaus? Nyt treenailen omaan tahtiin mukavasti hummaillen raakana, ehkä paitaa välillä sovittaen ja polvisiteitä mallaillen ainakin tuon työharjoittelun ajan. Käyn Viitasaarella perinteisesti voimapunnertelemassa 28.3. Rantapenkkareissa punnerrellaan paidalla ja lisäksi me järjestetään jälleen Ruukkipenkkarit! Kutsu tulee piakkoin kisakalenteriin, mutta ajankohta on heinä/elokuun vaihteessa.
Aion toteuttaa 20 vuotisen haaveen islanninhevosvaelluksesta Islannissa, joten WEC:ssä käyn nostelemassa syyskuun alussa kerran sinne pääsen, kun osallistuin sm-kisaan ja se sattuu olemaan sellaisessa paikassa, joka kiinnostaa. Mutta hampaat irvessä treeniä en aio tehdä tämän asian takia.
Mä luulen, että sm-kisassa kävi niin kuin oli tarkoitus käydä. Pientä hölläystä tähän väliin ennen kuin menee överiksi. Palaan tänne blogiin kirjoittelemaan miten treeni etenee, toki päivitän myös instgramiin @eve.partanen
Kiitos paljon tsempeistä, kannustuksesta ja kaikesta tuesta! Kyllä tämä tästä. :)
tiistai 11. helmikuuta 2020
perjantai 31. tammikuuta 2020
Sm valmistautumista
Valmistautuminen varustevoimanoston sm-kilpailuun on mennyt melkoisen hyvin. Toisinaan on pieni asenteen puutos vaivannut treenejä, mutta sekin alkaa korjaantumaan. Hieronnassa en ole juurikaan käynyt, mutta omatoimista lihashuoltoa olen tehnyt ja kroppa tuntuu hyvältä. Painoa on pudottevaa vielä 1kg, joten sekin homma on mukavalla mallilla. Kaikki treenit on nyt tehty ja enää on kevyttä pumppailua jäljellä.
Kisapäiväni on siis sunnuntaina 9.2. Ylöjärvellä ja Jari nostaa lauantaina 8.2. Miehissä näkyi nostajia jonkun verran olevan, mutta yleisensarjan naisissa on käynyt iso kato. Se on äärimmäisen valitettavaa. Minun tavoitteenani on tehdä EM-kisojen tulosraja eli vähintään 450kg yhteistulos. Syksyllä tein 442,5kg huonossa voinnissa, joten en näe syytä miksi en onnistuisi, tosin kisatilanne on aina oma juttunsa.
Kyykyssä on menty 190kg asti, 170-180kg tuntuu ihan mukavalle selässä, isommat raudat vielä vähän painavat. Raakapenkki kulkee hyvin huolimatta isoista kyykkyraudoista ja paitapenkkitreeneistä, tosin maksimia en osaa sanoa yhtään. 28.3. olisi Viitasaarella maksimivoimapunnerrusta johon arvelin osallistua. Paidan kanssa oli hetken aikaa vähän rävellystä, mutta siitä on jo päästy yli.
Maastaveto on mennyt suunnitelmien mukaan. Viimeinen kova treeni olisi saanut olla kevyempi, mutta olin aivan jumissa ja väsynyt siinä hetkessä, joten ei voi valittaa kun 160kg nousi suht ok.
Kisapäiväni on siis sunnuntaina 9.2. Ylöjärvellä ja Jari nostaa lauantaina 8.2. Miehissä näkyi nostajia jonkun verran olevan, mutta yleisensarjan naisissa on käynyt iso kato. Se on äärimmäisen valitettavaa. Minun tavoitteenani on tehdä EM-kisojen tulosraja eli vähintään 450kg yhteistulos. Syksyllä tein 442,5kg huonossa voinnissa, joten en näe syytä miksi en onnistuisi, tosin kisatilanne on aina oma juttunsa.
Kyykyssä on menty 190kg asti, 170-180kg tuntuu ihan mukavalle selässä, isommat raudat vielä vähän painavat. Raakapenkki kulkee hyvin huolimatta isoista kyykkyraudoista ja paitapenkkitreeneistä, tosin maksimia en osaa sanoa yhtään. 28.3. olisi Viitasaarella maksimivoimapunnerrusta johon arvelin osallistua. Paidan kanssa oli hetken aikaa vähän rävellystä, mutta siitä on jo päästy yli.
Maastaveto on mennyt suunnitelmien mukaan. Viimeinen kova treeni olisi saanut olla kevyempi, mutta olin aivan jumissa ja väsynyt siinä hetkessä, joten ei voi valittaa kun 160kg nousi suht ok.
Saatiin Leokon 5kg kiekot ja pääsin vihdoin tempaamaan! Mukavaa palauttavaa jumppaa, tekee hyvää hartioille tuommonen kevyt tempaaminen (25kg). Tämän viikon treenejä: 190kg, tanko jäi kiinni telineeseen ja se teki tilanteen hankalaksi. Kyykky on vajaa, mutta niinhän ne ovat aina olleet kisapuvun kanssa treeneissä. En edes muista koska kisoissa olisi tullut hylsy syvyyden takia... :)
Penkissä 122,5kg, vielä vähän tiukka alaslasku vaan kilo veks omasta painosta niin siitäpä se.
Maastavedosta ei ole muuta videoo kuin tuo kevyen vetotreenin 140kg. Ompelutin taas vähän kisapukua niin tuli testattua sekin samalla. Tuohan on siis alunperin koon 40 velocity, eli aika reilu sellaisenaan...
No siinäpä oli treenit. Reilun viikon päästä nostellaan. En tiedä minkälaista lähestystä kisoista tulee, ilmeisesti jonkinlainen lähetys on kuitenkin tulossa. Ihan mukavalla fiiliksellä kisaan!
keskiviikko 15. tammikuuta 2020
Syksyn ja talven treenejä
Moikka moi! Tulipa pitkä tauko treenipäivityksiin, ei tosin tarkoituksella... Kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä ei ole jaksanut eikä muistanut kirjoitella.
Vuoden 2019 kisarupeama loppui penkin EM-kisaan, joka ei mennyt oikein mieleni mukaisesti. Mutta virheistä opitaan ja toimintasuunnitelma on jo valmis penkkipunnerruksen suhteen. Marras- joulukuu meni työharjoittelussa suurimmaksi osaksi, joka oli tosi hauskaa mutta kovin olin väsynyt kaiken uuden oppimisen keskellä. Käväistiin Jarin MM-kisoissa Dubaissa, joka oli hieno kokemus myös. Joulun alla olen syönyt hyvin ja yrittänyt levätä, tosin nyt helmikuun SM-kisan lähestyessä saisin alkaa taas vähän keventelemään syömisiäni.
Kyykky on kulkenut oikein hyvin muutamia huonoja treenejä lukuunottamatta, jotka toki kuuluvat asiaan. Raakakyykkypainot ovat liikkuneet 100-115kg välillä, polvisiteillä pääsin 152,5kg asti ja 130kg on semmonen mukavan keponen paino polvisteillä kyykättynä. Löysän puvun kanssa otin 1x170kg ja kisapuku puetaan päälle ensi sunnuntaina. Muutaman treenin olen ottanut entisellä löysemmällä kisapuvulla tässä välissä. Kroppa alkaa kotkautua varustekyykkyyn, sen tietää siitä kun raakana on epämukava kyykätä...
Ohjelmassa on mukana niskakyykky ja boxikyykky edelleen. Etukyykkyä yritin, mutta mun kädet eivät tahdo taipua ja se on äärimmäisen epämukavaa, kun en saa tankoa pidettyä kunnolla etuolkapäiden päällä ja ylävartalo kippaa eteen. Niskakyykky sopii mulle ja teen sen ennen mavea jolloin kroppakin vertyy mukavasti.
Tämmönen hyvä artikkeli tuli luettua: http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit/miksi-kyykky-jullettaa
Artikkelissa on hyviä pointteja esimerkiksi siitä miten tärkeää on opettaa junnuille hyvä tekniikka kyykkyyn. Valmentajia on moneen lähtöön ja toisille määrä on laatua tärkeämpää. Onneksi omani osaa homman. :)
Mutta siis, kyllähän se meikäläiselläkin kyykky toisinaan jullettaa. Sen olen saanut huomata viime treeneissä, kun on menty isoilla raudoilla ja kroppa on väsynyt. Pyrkimys on kuitenkin aina teknisesti hyvään suoritukseen, koska ehjänä säilyminen on perusedellytys lajin harrastamiselle.
Kisoja edeltävä viimeinen julle treeni päättyi sarjaan 4x150kg eli seuraavalla voimakaudella se olis sitten 4x160kg? Totta puhuen julle omana liikkeenään on tuonut jämäkkyyttä keskikroppaan, jolloin isompaa rautaa on helpompi hallita esimerkiksi varustekyykyissä.
Vuoden 2019 kisarupeama loppui penkin EM-kisaan, joka ei mennyt oikein mieleni mukaisesti. Mutta virheistä opitaan ja toimintasuunnitelma on jo valmis penkkipunnerruksen suhteen. Marras- joulukuu meni työharjoittelussa suurimmaksi osaksi, joka oli tosi hauskaa mutta kovin olin väsynyt kaiken uuden oppimisen keskellä. Käväistiin Jarin MM-kisoissa Dubaissa, joka oli hieno kokemus myös. Joulun alla olen syönyt hyvin ja yrittänyt levätä, tosin nyt helmikuun SM-kisan lähestyessä saisin alkaa taas vähän keventelemään syömisiäni.
Kyykky on kulkenut oikein hyvin muutamia huonoja treenejä lukuunottamatta, jotka toki kuuluvat asiaan. Raakakyykkypainot ovat liikkuneet 100-115kg välillä, polvisiteillä pääsin 152,5kg asti ja 130kg on semmonen mukavan keponen paino polvisteillä kyykättynä. Löysän puvun kanssa otin 1x170kg ja kisapuku puetaan päälle ensi sunnuntaina. Muutaman treenin olen ottanut entisellä löysemmällä kisapuvulla tässä välissä. Kroppa alkaa kotkautua varustekyykkyyn, sen tietää siitä kun raakana on epämukava kyykätä...
Ohjelmassa on mukana niskakyykky ja boxikyykky edelleen. Etukyykkyä yritin, mutta mun kädet eivät tahdo taipua ja se on äärimmäisen epämukavaa, kun en saa tankoa pidettyä kunnolla etuolkapäiden päällä ja ylävartalo kippaa eteen. Niskakyykky sopii mulle ja teen sen ennen mavea jolloin kroppakin vertyy mukavasti.
Tämmönen hyvä artikkeli tuli luettua: http://www.voimaharjoittelu.fi/artikkelit/miksi-kyykky-jullettaa
Artikkelissa on hyviä pointteja esimerkiksi siitä miten tärkeää on opettaa junnuille hyvä tekniikka kyykkyyn. Valmentajia on moneen lähtöön ja toisille määrä on laatua tärkeämpää. Onneksi omani osaa homman. :)
Mutta siis, kyllähän se meikäläiselläkin kyykky toisinaan jullettaa. Sen olen saanut huomata viime treeneissä, kun on menty isoilla raudoilla ja kroppa on väsynyt. Pyrkimys on kuitenkin aina teknisesti hyvään suoritukseen, koska ehjänä säilyminen on perusedellytys lajin harrastamiselle.
Kisoja edeltävä viimeinen julle treeni päättyi sarjaan 4x150kg eli seuraavalla voimakaudella se olis sitten 4x160kg? Totta puhuen julle omana liikkeenään on tuonut jämäkkyyttä keskikroppaan, jolloin isompaa rautaa on helpompi hallita esimerkiksi varustekyykyissä.
Syksyn kyykkytreenejä. Tuo 152,5kg joka jäi vajaaksi, löysällä puvulla 162,5kg ilman varmistajaa, ennätys sekin :D boxille 4x115kg ja viime treeneistä 1x180kg ahdistavien olkainten kanssa. Pari kovempaa kyykkytreeniä olis ennen kisaa jolloin saan vielä totutella kisapukuun ja olkaimiin.
Penkkijungerrus on mennyt omalla painollaan pikkuhiljaa eteenpäin. Vasen lapa tahtoo jumittaa herkästi kiitos isojen kyykkyrautojen sekä vinon lantion ja sen puolen kyynärpää tahtoo aueta herkästi väsyessään. Onneksi nämä asiat ovat jo minun itseni tunnistettavissa ja en anna asioiden mennä siihen pisteeseen, kun ne jo kerran menivät.
EM-kisojen pettymyksestä toivuttuani on jatkettu treenejä penkkipaidalla, slingshotilla ja eniten tietysti raakana. EM:ssä tulos jäi aloitukseen 120kg. Kun paitaa kiristettiin kävi sama kuin joskus ennenkin on käynyt eli kaulus painoi niin kovasti kaulaa, että taju lähti pieneksi hetkeksi. Koon 36 katana on mulle liian iso siinä mielessä, että kaulus tosiaan painaa kaulaa ikävästi (ei se kipu, vaan tajuttomuus :D). Koon 34 paita taas on muuten sopiva, mutta rinnasta se puristaa sen verran että edes 160kg ei tullut treeneissä rintaan vaan kimpoaa mahalle päin tangon mitan verran jolloin en saa nostettua tankoa ylös.
Hankala homma ehkäpä, mutta mustalla paidalla nostelen kisoissa niin pitkään kunnes pienemmällä paidalla onnistuu. Siksipä viime hetkellä jättäydyin Sotkamon tamminostoista pois joihin olin ilmoittanut itseni, mutta se olisi ollut jälleen turha reissu yrittää pienemmällä penkkipaidalla. Ei vielä pysty...
Muutama penkkipunnertelu. Dubaissa Desert Barbelilla pääsin kokeilemaan Titanin Magnum Ramia 3x110kg (omalla Slingshot reactivella kovin sarja on ollut tähän mennessä 2x100kg). Sinisellä koon 34 paidalla "melkein" rinnasta 150kg, tuon kun saisi otettua rinnasta niin hyvä olis! Sotilaspenkkiä 3x70kg, maksoin juuri Voimapunnerrusliiton lisenssin tälle vuodelle joten viime vuotinen tulos (70kg) täytyy käydä päivittämässä uusiin lukemiin. Raakapenkkiä 1x80kg, toisinaan klassinen jungerrus kulkee oikein kivasti, jos kesällä kokeilisin meidän omissa kisoissa nostaa uuden ennätyksen siihenkin nostomuotoon.
Maastaveto kulkee myös omalla painollaan, hirveitä ressejä en jaksa ottaa eikä ole ollut tarvettakaan. Tekniikasta on pidetty huolta, eli lähtöasento sinne kyykyn syvyyteen ja ylävartalo mahdollisimman pystyssä pitäisi lähteä vetämään, takapuoli ei saa nousta. Painot on mitä on ja löysä puku on se millä olen treenannut. Nyt on parissa treenissä ollut jo kisapuku päällä ja hyvin on kulkenut.
Väsyneitä vetoja 105kg:lla pitkän reissaamisen jälkeen Dubaissa MM-kisojen kisapaikalla. Toi paikkahan oli siis uima-altaan päällä! Löysällä puvulla 1x145kg ja kisapuvulla 1x160kg. Vielä olis pari vetotreeniä ennen kisaa, hyvältä tuntuu nou problems.
Aavikkoseikkailulla. Jostain syystä Emmi ei halunnut samaan kuvaan...hmm...
Uskokaa tai älkää mutta kävin uimassa meressä, minähän kun olen hurjana aina uimassa joka paikassa... :D
Patrik Hedqvist antoi kisavieraiden treenata salillaan. Aivan mahtava sali Dubain lämmössä ja äärimmäisen suosittu myös. Sinne pääsee omalla porukalla esim. valmennusleirille. Ei huono!
Dubain akvaariossa kaloja katsastamassa.
Joo no mikäs tässä ihanan mustan tammikuun aikana lomakuvia katsellessa... Nyt puristellaan viimeiset treenit ja sm-kisoissa se olis tehtävä sitten vähintään 450kg yt. Koulukin on alkamassa ja töissä meinaa olla kiirettä (kuten somessa kerrotaan hoitoalalla joka paikassa olevan), mutta päivä kerrallaan!
Täytyy muuten sanoa, että on ollut aivan huippuja treenejä porukalla viime aikoina! Ota myös Jupun oma ig-tili seurantaan: https://www.instagram.com/juankosken_punnerrus/?hl=fi
Huh, asiaa treeneistä tulikin eli hyvin menee mutta menkööt! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)