A-teema: Lihava Suomi sekä omia mietteitäni asian tiimoilta

Huh kun ei oikein taas mikään kiinnosta eikä innosta. Aivan kauhee väsymys on iskenyt! Yritän kovasti motivoida itseäni kaikenlaiseen mukavaan touhuun, mutta silmät meinaa luppasta väkisin kiinni, etenkin näin työpäivän jälkeen. Pari päivää oli vapaata ja se meni oikeastaan lenssusta toipuessa joka iski alkuviikosta. Inhottava olo! 
Salilla oon käynyt pari kertaa hyvin kevyesti tekemessä jotain. Eilen meillä oli salilla avoimet ovet ja olin sen ajan mukana tekemässä kevyttä jumppaa. Muutama kävijä tulikin, vaikka useammat niistä muutamista olivatkin ilmaisen kahvin ja munkin perässä. Hyviä munkkeja muuten! Itselläni sydän löi hurjana ja happi meinasi loppua, kun tein mavea 80 kilolla ja etukyykkyä 40 kilolla eli juu hyvin menee.

Eilen tuli telkkarista A-teema: Lihava Suomi ja se sai minut muistelemaan "mennyttä minääni". Hyvää puhetta tulikin ja ohjelma lienee velä katsottavissa Yle Areenassa, jos aihe kiinnostaa. Osa jutuista painui justiinsa omaan sieluun sinne mikä joskus on ottanut osumaa. Ihan kokonaan en tuota ohjelmaa tosin katsonut, mutta ajattelemisen aihetta silti sain. 

Nuorempana totesin, että se väsymys ja masennus on helpompi viettää punaviinihuuruisena sokerista helpotusta saaden. Hmm..olisinkonhan ollut 17 vuotta kun ensimmäisen kerran syksy väsytti ja masennutti. Vielä enemmän masennutti, kun menin eräänän päivänä peilin eteen katsomaan miltä se peilikuva oikeasti näyttää. 
Samana talvena minulla myös todettiin ensimmäisen kerran korkeaa verenpainetta ja kehoitettiin kouluterveydenhoitajan toimesta liikkumaan ja syömään terveellisesti eli juurikin "ottamaan itseä niskasta kiinni". Ai että mä vihaan tuota sanontaa!
Kun oma mieli on maassa eikä kiinnostuksen aiheita ole tai jos sattuukin olemaan, niin ei se ainakaan ole oma terveys siinä ensimmäisenä listalla. 

Otanpa tässä itseäni niskasta kiinni ja lähden vaikka lenkille, nami nami ja pusi pusi! Ehkä helpompaa on ottaa se punkkulasi käteen tässä vaiheessa?

Join paljon ja söin paljon, se helpotti oloa..hetkellisesti!

Vertailun vuoksi:

Tää kuva on viime vuoden klassisen penkkipunnerruksen SM-kisasta. Kilpailin alle 57 kiloisissa ja nostin penkistä 70kg eli en edes sitä painoa, jota ylläolevassa kuvassa tod. näk. painoin.  
Ja alle 57kg ei todellakaan ole mun normaali paino vaan hetkellinen kisapaino!

Yle Areenassa oli keskustelussa mukana kaksi ylipainoista nuorta naista, joille Riitta Väisänen ihan viisaasti puhui siitä, että vaikka ne veriarvot ym. nyt näyttäis olevan OK niin esim. 30-40 vuotiaana saattaa puhjeta se kuuluisa 2 tyypin diabetes. Samaa sanoivat myös ohjelman lääkäritkin, mutta lääkärit on lääkäreitä ja nehän puhuu vaikka mitä tylsää sontaa terveydestä. :) 
Jos on vaikka 18-vuotta oma terveys ei vielä välttämättä kiinnosta, koska on vielä tosi pitkä aika ennen kuin täyttää sen 40v. Niin minäkin ajattelin, vaikka metabolisesta oireyhtymästä saarnattiin minulle jo silloin. "Mitä välii?"

Minun omaksi onneksi jollain tapaa oli järkeä päässä ja kun sain tyttäreni tuli kiinnostusta omaa itseäni kohtaan edes jonkun verran. Tosin kilot tulivat takaisin korkean verenpaineen kera melko äkkiä. Minä kuulun niihin jotka leviävät tosi nopeasti, liekö geenit vai mitkä sen tekevät? Ja hei, tää ei oo mikään tekosyy!

Vaahtoavat siitä, että söpöt ja värikkaat etiketit villitsevät etenkin nuoria naisia juomaan. No enpä nyt tiedä. Tähän nuoreen naiseen taisi iskeä enemmän ruskean sävyiset juomat... 

Mitä mä nyt tällä lätinällä yritän sanoa? Ehkä purkaa niitä omia ajatuksia lähinnä. Toki nuoruusvuodet kaivelevat, kun vietin ne miten vietin enkä tiennyt muusta. Sitten toisekseen mä tiedän, että on paljon muitakin nuoria naisia (ja vähän varttuneempiakin), jotka ovat ihan siinä samassa jamassa kuin minäkin olin. Ylipaino aiheuttaa masennusta ja masennus aiheuttaa ylipainoa, se on aivan järkyttävä oravanpyörä!
Ei sitä sivusta seuraava tiedäkkään miten kurjalta voi toisesta tuntua. Siinä ei lässytys ja saarnaus terveyshaitoista tai edes se hyvää tarkoittava neuvonta auta. 

Mikä sitten auttaa? Sitä mä olen miettinyt, lähinnä ehkä siltä kantilta mikä minua itseäni olisi nuorempana auttanut. Oli kavereita jotka kävivät salilla ja joiden mukana joskus jopa olin katsomassa ja haaveilemessa, että olisipa intoa ja energiaa itsellänikin. Ehkä niistä ajatuksista olisi enemmän pitänyt puhua ja saada ihan sitä vertaistukea. Toisaalta kun sitä mielenkiintoa omaa itseä kohtaan ei löytynyt kuin ajoittain niin ehkä sekin olisi ollut turhaa. Ketään ei voi pakottaa elämään terveellisesti, kun sen pitää lähteä sieltä omasta itsestä.
Onhan sekin jo monesti todettu, että kaikenlaiset dietit ovat täysin turhia ja ainoastaan elämäntapoja muuttamalla voi saada oikeaa tulosta. Eli sen vaikeimman kautta on mentävä.
Minun ei varmaan tarvitse kerrata miten lopulta löytyi asia, joka sai minun elämäntavat raiteilleen. Senhän ei tarvitse olla edes mikään liikunallinen juttu kunhan olisi elämässä jotain joka antaa paloa ja intoa johonkin suuntaan. Sitä kautta ehkä oma terveyskin kiinnostaisi enemmän. 

Välillä sitä tosiaan miettii esim. että "miksi vitussa ahtaa itsensä helvetin ahtaisiin penkkipaitoihin ja vielä vapaahetoisesti?" En mä oikeesti aina tiedäkään.

Viittaan tässä mun blogikirjoituksessa siihen porukkaan, jolla on paha olla omassa kropassa ja se tuottaa masennusta sekä fyysisiä haittoja. Voi olla ylipainoinen ja täysin sinut itsensä kanssa, mikäs siinä! Mulle henkilökohtaisesti on aivan sama miltä joku näyttää tai painaa ja vähän "kurvikkaammat" naiset voivat monesti olla hyvinkin kauniita katsella.

Ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan ja liikunta auttaa tutkitusti masennukseen ja moniin muihinkin sairauksiin. Suurin ongelma olisi siinä, että miten saada tää kyseinen porukka liikkeelle somettamasta kotisohvalta. Liikuntamahdollisuuksia löytyy joka kylältä monenlaisia. Toivon että jokainen löytäisi oman juttuna sekä myös antaisi itselleen mahdollisuuden kokeilla jotain uutta ja ehkä jopa yllättyä positiivisesti siitä miten se voi muuttaa kaiken.
Asiantuntijalääkärit A-teemassa miettivät myös, että miten auttaa ylipainoisia ihmisiä. Paras tapa on kohdata ihminen yksilönä ja sitä ne nyt sitten tutkivat ja pohtivat. Näinhän se on. Ei ole olemassa mitään kaavaa miten saadaan ihminen elämään terveellisesti.

Minulle tämä lopullinen(?) painonpudotus ja elämäntapojen lopullinen muutos löytyi kilpaurheilun parista, vaikka sen ei aina tarvitse tarkoittaa sitä ääripäätä. Voisin kirjoittaa listan säännöllisen liikunnan terveysvaikutuksista vaan en. (Ketä se edes oikeasti kiinnostaisi?) Pääasia on, että sen "mun jutun" kautta löysin itseni ja nykyään vituttaa, masentaa ja väsyttää paljon vähemmän. Edelleen toki jonkin verran, kuten tälläkin viikolla. Olen ehkä tähän mennessä syönyt 3 suklaalevyä kuluneella viikolla, ihan vaan lohdutuksekseni. Välillä vaan pitää antaa itselle siihen lupa.

Oikeesti. Oon nyt niin väsynyt, että hävittelen asioita eikä mikään pysy päässä. Okei. Sitten mä oon. Joskus kun väsyttää mä mietin ettei mulla ole oikeutta olla väsy ja masis koska elämässä on kaikki hyvin. Olen terve, on maailman paras perhe, on työ, harrastuksia ja kavereita. Silti välillä on ihan okei antaa vaan kaiken olla ja myöntää ettei jaksa. Pitää löytää se kultainen keskitie eikä kuluttaa itseään loppuun turhanpäiväisillä asioilla. Herkut menee siinä sivussa lohdutuksena vaan lopulta se on kaikki muu joka ratkaisee. Leokon tanko on mulle se isompi lohduke ennen suklaata ja siideriä, siksi minä voin hyvin.

Kiitos kun luit tähän asti. Mä päivittelen treenejä kunhan jaksan/pääsen jumpalle. Jari tekee uuden treeniohjelman ja sitä noudattaen sitten etiäpäin! 

Varustevoimanostokilpailut Joensuussa 23.9.2017

Moikka moi! Kotona ollaan ja melkoisesti hengissä ja silleen...
Kisat käyty ja mitäs tässä sitten, pidemmittä puheitta vaan kisaraporttiin:

Kisapäivään lähdettiin lauantaina aamulla ihan hyvillä mielin. Aamuvaaka näytti reilusti alle 63kg, vaikka koko viikon on ollut niin karsee turvotus päällä, että mietin mahdunkohan sarjaani. Edellisen päivän olin viettänyt tuttuun tapaan päänsäryssä, mutta se hellitti onneksi kisapäiväksi.
Kisat olivat tosiaan melko lähellä eli Joensuussa ja mukaan lähti valmentajani lisäksi mun henkinen tukeni Anne, joka käsivamman takia joutui seuraamaan koko toimitusta sivusta lukuun ottamatta sitä tärkeää henkistä tukea.

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdittiin rauhassa katsomaan telinekorkeudet sekä käymään vaa'alla jne. Mua ennen nosti kaksi klassista ryhmää ja valmentaja oli laskenut lämmittelyt niiden mukaan. Koska nostin varusteilla alkoivat kyykyn lämmittelyt hyvissä ajoin jo ensimmäisen ryhmän lämmitellessä. Otin raakana 90kg asti, polvisiteillä 100kg ja siitä sitten trikoota päälle. Kaikki sujui hyvin, mutta viimeinen lämmittely 155kg tuntui hitsin raskaalta ja jännä iski. Piti laskea aloitusta 5kg eli 160 kiloon, voi mikä harmi!! 

Mua kuitenkin jännitti kyykyssä eniten se miten saan tangon selkään trikoon kanssa. Lavalla paino ei painanut enää niin paljon selässä, mutta aloitusasento ei ollut silti mitenkään kovin hyvä. Jari huusi mulle ensimmäistä kertaa syvyyttä ja enhän mä oikein hallinnut koko hommaa vaan kyykky pysähtyi kokonaan silloin kun Jari huusi, että "SIELTÄ"! Vähän hankala nosto oli tuo 160kg, kun pyllykin karkasi taakse siinä loppuvaiheessa. Toinen kyykky jätettiin väliin, koska meidän ryhmässä oli vain 4 nostajaa. Kyykky lastattiin, mutta en mennyt nostamaan, että saatiin lisää aikaa... Joten kolmas kyykky oli siis 170kg, joka tyssäsi jälleen lopussa eikä noussut!!! 
Voi luoja miten sapettaa...treeneissä ei oo IKINÄ jäänyt yksikään kyykky varusteilla nostamatta (tosin suurin osa on ollut vajaita) ja toi 170kg oli superkevyt kun se otettiin.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Selvää oli penkkiä ruvetessa lämmittelemään, ettei kroppa toimi kuten sen toivoisin toimivan. Olo oli jotenkin "löysä" ja terävyys puuttui. Nesteitäkin oli tosiaan edellisen illan/yön aikana lähtenyt melkoisesti, liekö osuutta asiaan...  
Lämmittelyssä 85kg tuli paidalla rintaan ja takkusi ylösnostossa, joten taas aloitusta laskemaan 95kg:sta 90 kiloon. Kylläpä harmitti. Lavalla kolme nostoa 90kg-95kg-100kg, vähän silleen "ihan sama" asenteella.

Viimeiseen lajiin eli maastavetoon melkoisella varauksella. Lämmittelyssä juttelin mukavia tätini ja tädin miehen kanssa, jotka olivat tulleet kisaani katsomaan. Siinä välissä otettiin lämmittelynostot 120kg asti, joka trikoon kanssa nousi kuitenkin mukavasti. Aloitus 130kg nousi lavalla snadisti nihkeästi, joten toiseen nostoon 137,5kg joka nousi hyvin ja kolmanteen nostoon 142,5kg, sieltäpä sekin tuli ylös asti.
Maastaveto tuntui hyvältä ja oli oikeastaan aika nastaa! Ekaa kertaa 3 nostoa näin kivasti ylös asti. Toukokuussa Rajalassa 110kg hutera nosto alle 57 kiloisiin raakana sumolla ja nyt kuitenkin melko varma suoritus vetopuvulla siihen nähden. Tästäpä on mukava jatkaa maven treenaamista, kun tekniikka on kohdillaan ja puku toimii. Ei kun vaan voimaa lisää!

Tässäpä tämän päivän nostoja.

Joensuun punttipojat järjestivät tosi hyvät kisat, järjestelyt toimivat moiteetta ja oli kiva nähdä Punttipoikien kotisalikin samalla. Olivat saaneet sponssina BB-gymiltä parhaille varustenostajille palkinnoksi Titanin polvisiteet. Kiitos paljon! Tulevat tarpeeseen, joskin tulevaisuudessa.... :) Oli myös tosi kiva nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia tuttuja. Kisat ovat ihan parasta antia normaaliin arkeen!

Heti kisan jälkeen tein päätöksen, joka helpottaa minua suuresti: 
Nämä kilpailut olivat tämän vuoden viimeiset ja seuraavat käydään Tampereella varustevoimanoston SM-kilpailuissa. Haluan oikeasti saada homman haltuun ja jos tuohon otetaan esim. raakapenkkikisat väliin niin varusteilla nostaminen kärsii heti, kun esim. kyykyssä joudutaan pudottamaan painoja jne. Kyykkyä pitää päästä treenaamaan isoilla painoilla, että niihin tulee ruutini. Toki raakana tahkotaan voimaa kuten tähänkin asti, etenkin penkissä ja mavessa. Onneksi tuli nämä kisat tähän väliin niin tiedän mihin pyrkiä. Ei se varustekisa niin paha ollutkaan vaikka alkuun jännitinkin.

Myönnettäköön, että olen salaisesti ylpeä itsestäni, että lähdin urheilemaan, vieläpä tavoitteellisesti ja näin mahtavan lajin pariin. Terveisiä kaikille joita olen tähän mennessä lajin kautta tavannut ja toivottavasti tapaan vielä monta muutakin! 
Kiitos edelleen mun seuralle ja kaikille sen jäsenille. Kiitos tänään mun matkassa olleelle kannustusjoukolle. 
Kiitos mun valmentajalle, huoltajalle ja rakkaalle avopuolisolle, että toit minut tähän lajin pariin ja olet mukana tukemassa joka hetkessä. Olet paras. <3

Ensi viikolla kuulemma pitäisi huilia vaan enpä tiedä... Mutta joka tapauksessa homma jatkuu kuten ennenkin, ehkä hitusen määrätietoisemmin. Mä myönnän, että jotenkin kesällä ja tässä alkusyksystä on ollut ajoittain huonoa asennetta treeniin, mutta uskon että tästä taas noustaan! Palaillaan. :)

Nyt vaan odotellaan kisoja!

Tällä viikolla on vielä viimeiset hiomiset tehty ja aloitusraudat kisaan katsottu. Maanantaina sain kyykyn ensimmäistä kertaa syvyyteen! Oltiin nostettu trikoon lahkeet hitusen ylemmäs ja kyykky onnistui paremmin. Rauta tuntui raskaammalta kuin aikaisemmissa treeneissä mikä nyt on ihan normaalia ennen kisoja... Tosin selässä rauta "istui" paremmin kuin viikkoa aikasemmin. Mä tiedän, että tulen jännittämään kisoissa kyykkyä aivan sairaasti! Mun tavoite on saada kyykyssä tulos...ja mitä lähempänä se on kahtasataa sitä parempi. 

Tiistaina otettiin penkkiä tutulla ja turvallisella paidalla. Tuntui niin kivalta ja helpolta! Voi kunpa tiukalla Katanalla nostaminen olisi joskus yhtä helppoa. On mulla kuitenkin vielä tuoreessa muistissa miten hankalaa se oli löysällä paidalla alkuun. Tanko sinkosi milloin minnekin enkä meinannut löytää kunnon asentoa jne. Jos saan parannettua mun omaa ennätystä 5kg niin sehän passaisi. 

Maastavetoon lähden mielenkiinnolla. Ei mitään hajua mitä jaksan nostaa trikoon kanssa, sittenhän tuon näkee. Toivottavasti.

Kropassa fiilis on hyvä ja on mukava lähteä jälleen kerran kisaamaan. Musta on niin mukava käydä kisoissa, se katkaisee arjen vaikkei tällä kertaa lähdetäkään kuin Joensuuhun asti. Mä oon tosin aina tykännyt Joensuusta ja siellä on tullut pyörittyä ihan pikkutytöstä asti enemmän tai vähemmän. Tosin puntinnostopuoli Joensuusta on mulle aivan pimennossa eli kiva saada nähdä nyt sitäkin puolta ensimmäistä kertaa.

Mun instagramtilillä onkin jonkin verran treenipäivityksiä, kuten tiistaina nostettu helppo 100kg löysällä paidalla:

LINKKI sekä @evepartanen

Eihän tässä oikein ole muuta lätistävää kuin vasta reilun viikon päästä kisojen jälkeen. Toivottavasti olen hengissä vielä silloin! :)

Tuskaa, hikeä ja suolenpätkiä

Otsikkoon tiivistin mitä tämä varustenosto oikeastaan on. No niin. Viime viikolla otin paidalla penkkiä ja olihan se semmoista..säätöä. Olin töissä ja salilla torstaina Burana 800mg:n voimalla, koska kipu kaulan, niskan ja yläselän alueella oli melkoinen.
Raakapenkkiä 70kg asti, paidalla lankulle sekä laudalle 80kg-105kg.
Ensimmäinen varsinainen nostoyritys rintaan 110kg lupsahti suoraan mahalle, kun paita ei ollut kunnolla päällä. Sitten otettiin 120kg pelkkä lasku ja varmistajat nostivat ylös, hyvin tuli rintaan ja just siihen tiukkaan kohtaan. Uusi yritys 110kg eikä tullut rintaan asti, 115kg jäi myös rinnasta muutaman sentin. Nyt laskin tankoa suoraan siihen tiukkaan kohtaan paidassa. Viime treenissä, kun sain 110kg rintaan se tuli hitusen siitä tiukasta kohdasta ohi ja ylös nostossa paita ei silloin toimi kuten parhaimmillaan toimisi. HUH HUH rankka laji. No jos jotain positiivista niin huonomminkin voisi mennä ja 110-120kg ei enää paina käsillä niin paljoa. Joensuussa nostellaan kuitenkin tutulla paidalla, siinä on kyykkysäätökin alla joten ei mitään hajua mitä tulevan pitää.
Samassa treenissä kevyesti mavea ja etukyykkyä.

Pakko oli antaa yläselän levätä pe-la. Ei helevetti mitkä tuskat olikaan, mutta siitä se helpotti kuitenkin. Harmitti jättää jälleen treeni välistä. 
Sunnuntaina varustekyykkyä! 
Raakana 105kg asti, polvisiteillä 3x115kg ja trikoo päälle. Voi jestas mikä säätö siinä olikaan!!! Mä hankin tuommoset "suit slip on"-sukat ja vetäisin niillä trikoota päälle. Ainut vaan, että onnistuin saamaan lahkeet liian ylös, siis aivan nivustaipeisiin asti. Voi elämä...no eikun trikoota riisumaan, kun ei niitä saa muuten laskettua. Teki ihan pienesti kipeää saada pois sieltä nivusista toi haalari. Jarihan sitä siinä repi ja minä huusin...uusi yritys trikoon ollessa paremmin päällä:
Olkaimet alhaalla: 3x125kg 3x135kg 1x145kg olkaimet ylhäällä: 1x155kg 1x165kg 1x170kg loppuun vielä olkaimet alhaalla: 2x3x130kg

Just kun alkoi tuntumaan, että 150kg on ihan mukava paino selässä niin latastaan 20kg lisää. Painoihan tuo 170kg jonkun verran vaan siihenkin kyllä tottuu. Lähtöasennon saaminen ison painon kanssa on vähän hankalaa. Syvyys jäi pienestä kiinni, kyykyt tulivat 90 asteen kulmaan. Lahkeet ensi treeniin vähän ylemmäs, ei kuitenkaan niin ylös kuin ne ensin sain menemään... Mielellään samoilla painoilla haluaisin syvyyteen päästä, koska aloituksen pitäisi olla mahdollisimman mukava jne. Onneksi on tosiaan vielä yksi kyykkytreeni!
Paljon helpompi olisi kyllä kyykätä olkaimet alhaalla eikä mulla edes ole tiukat olkaimet, ainoastaan trikoon alaosa on aivan saatanallisen tiukka. Tätähän tää on, sattuu välillä niin paljon että tähtiä näykyy silmissä ja oksettaa. Silti tykkään!

Tänään tein penkkiä raakana, vikat sarjat:
3x65kg 2x70kg 1x72,5 1x75 3x3x65
Vähän alataljaa, pari vatsaa ja venyttelyt

Penkki ei ollut niin kevyttä kuin viikko sitten, mutta torstain ja eilinen treeni huomioon ottaen "ihan jees". Olisin halunnut nostaa 77,5kg vaan eräs täällä toppuutteli. No ehkä hyvä niin ettei tuu just viime metreillä kramppia tms. :D Aivan järkyt säryt iskivät kyynärvarsiin kesken treenin. Kuulemma hermosärkyä saattaa varustenoston yhteydesä ilmetä. No onpa hauskaa. Just kun ajatteli, että jes, kivuton ja helppo penkkitreeni! Ei siis riitä kärsimys varusteiden kanssa telkutessa vaan siitä pitää nauttia myös muuten... 

Videolla kyykyt 165kg ja 170kg sekä 115kg "melkein onnistunut" rintaan lasku.

Instagramissa tämän päivän 75kg.

Palaillaan!

Tämän hetkinen tilanne

Meillä on tietokone rikki ja uusi vasta tulossa...joskus. Kirjoittelen treeneistäni siis kunhan saadaan uusi kone, jolla on mukavampi naputella kuin puhelimella. Mutta lyhyesti:

Yläselkä alkaa olla entisellään. Viime treenissä penkkipaidalla totesimme, että ekoissa varustekisoissa mennään vielä varmalla punaisella paidalla. Tiukkaan kohtaan ei tullut tankoa rintaan asti, ne muutamat ratkaisevat sentit on vielä taisteltava. Kunhan siitä päästää niin "kyllä lähtee"!
Huomenna kyykkyä, trikoon kanssa ja olkaimet ylhäällä. Pakko löytää syvyys tai ei tuu mitään.

Treeni kuulumisia instagramissa: @evepartanen
Ja herkempi puoli: @annaeveliina_art

Palaillaan!