Niinhän siinä kävi kuten vähän epäilinkin, eipä kestänyt minun pälli näissä karkeloissa. Viime viikkojen jännitys huipentui tähän yhteen päivään.
Kisaraporttini Yli-Tornion raaka sm-kisoista:
Hotel Tornedalia Ruotsin puolella oli majoituspaikkamme, jonka matkanjohtaja Martikainen valitsi rauhallisuutensa vuoksi (mitä nyt 130 pakolaista meidän lisäksi oli majoittuneena samaiseen hotelliin, eri puolelle tosin). Perjantai-iltana Helenan Kievarissa pysähdyttiin vaa'alla ja se näytti mukavat lukemat, pari kiloa alle 63kg. Siispä sänkyyn mässyttelemään, karkilla.
Lauantai-aamuna ylös reippaasti. Yritin kyllä piiloutua peiton alle, mutta valmentaja löysi minut ja oli pakko mennä aamiaiselle yhdeksän jälkeen. Söin ravitsevan desin verran puuroa ja pienen palan leipää.
Sitten kimpsut ja kampsut kokoon ja kisapaikalle jännittämään. Punnituksessa taas mukavat lukemat, 60,61kg, (tässä vaiheessa olisi voinut tankata ihan huolella). Valmentaja/huoltaja Jari-mussukka rupatteli tuttujensa kanssa ja minä tärisin jännityksestä sillä aikaa.
Onneksi alkoivat kyykyn lämmittelyt, ne meni kuten pitikin. Sitten alkoivat itse kyykyt, kaksi ekaa kyykkyä meni kuten pitikin, 100 ei tullut, menin reippaasti alas, mutta yläkroppa nytkähti eteen ja koska en treeneissä niitä satasen julleja ottanut, niin päätin etten ota nytkään.
Kylläpä harmitti. No jatkoin tärisemistä ja käytiin katsomassa isompien tyttöjen kyykkyjä. Sitten penkkiä lämmittelemään ja ajattelin jes, mun lempi juttu! Mutta ei... ei tuntunut ollenkaan kivalle ja sanoinkin sen äänen, joku mättää ja pahasti. No kisapenkki on eri penkki. Aloitukseen sarjapaino 55kg. Pää ja kroppa olivat kuitenkin eri aaltopituudella ja sehän merkitsi varaslähtöä rinnalta, 55kg toisella yrittämällä onnistui sentään.
Kolmanteen 60kg, (tämä oli kyllä huippu suoritus) otin pienen varaslähdön ja laskin takaisin rinnalle ja nostin uudelleen merkistä, kevyttä! Hylätty nostohan se totta kai oli.
Voin sanoa, että näin jälkeen päin ihan vähän harmittaa, penkkikunto oli sitä luokkaa, että ennätys olisi tullut helposti, ei jumia eikä mitään mikä olisi estänyt, ei edes jännittänyt mennä tekemään penkkiä.
Mutta sillä hetkellä ei vaan huvittanut, väsytti ja vitutti.
Jossain vaiheessa penkkien välissä oli tuntunut pienen pieni nälän tunne vatsassa, joka kylläkin meni nopeasti ohi. Yritin korjata asiaa urheilujuomalla ja suklaalla, mutta sain aikaiseksi vain pahan olon ja kusihädän. Halusin kotiin nukkumaan!
Tulos oli pakko tehdä, joten pakotin itseni tekemään edes yhden maastavedon. Laitoin siihen 105kg niin tulisi edes sm-raja tehtyä, olisi ollut aika noloa tehdä tulos sen alle, tosin vielä nolompaa olisi jäädä kokonaan ilman tulosta. Tuon vedon jälkeen lähdettiin suoraan kotiin.
Viime ruokailusta oli siis kulunut aikaa melkein 6 tuntia ennen kuin tajusin itse asiaa. En muistanut syödä, koska jännitti niin paljon, että ajatus syömisestä lähinnä oksetti. Verensokerin laskiessa minulle tulee ensin kiukku, sitten huono olo ja väsymys, todennäköisesti samat oireet ovat muillakin, jotka tälläisestä joskus joutuvat kärsimään.
Sanat eivät riitä kertomaan miltä tuntuu! Kilpailuihin valmistauduttiin hyvin, en sairastellut eikä ole oikeastaan mitään järkevää selitystä sille miksi tein 20kg huonomman tuloksen kuin ensimmäisessä kilpailussani lokakuussa. Tai kai se on selitys, kun en ollut syönyt juuri mitään kisapäivänä?
Oli mahtavaa olla mukana noin suuressa kilpailussa ja nähdä livenä huippunostajia. Minulla ei ole kovin monista voimanostokilpailuista kokemusta, mutta mielestäni nuo sujuivat mukavasti. Vaikkei mennytkään putkeen minun osaltani, niin onpahan yksi kokemus lisää.
Kiitokset Sandvikeille kannustuksesta ja onnittelut ÅKK:n Stina Lindelille sarjan 63kg voitosta.
Onnittelut seuramme Juankosken Punnerruksen Jari Saariolle sarjan 120kg hopeasta.
Onnea kaikille mitalisteille ja osallistuneille!
Tulokset:
http://www.suomenvoimanostoliitto.fi/09-11012015-klassinen-voimanosto-ylitornio-aavki
Kaikista isoin kiitos kuuluu omalle rakkaalle valmentajalleni ja huoltajalleni Jari Martikaiselle, jonka ansiosta olen tämän upean lajin parissa (muuten makaisin edelleen suklaata syömässä sohvalla).
Kiitos kun jaksat kannustaa minua ja uskoa minuun, kiukuttelustani huolimatta. <3
Ps. ensi kerran lupaan myös syödä, kun käsketään.
Miten tästä eteenpäin?
Kun pääsin autoon istumaan kisapaikalta ajattelin etten ikinä enää koskaan nosta mitään, en ainakaan julkisella paikalla. Hävetti ja hävettää vieläkin.
Tänään olen syönyt ja levännyt, joten mieli on tasaantunut ja valmentajan kanssa on ollut pitkät keskustelut. Vaihtoehtoina tuohon kisajännitykseen on joko olla kisaamatta tai käymällä kisoissa ihan vaan opettelemassa kisaamista ilman, että tarvitsee nostella omia ennätyksiä.
Joten jatketaan treenejä ja käydään aina välillä kisaamassa, kun sellaiset tähän lähelle sopivasti sattuu. Ilman paineita.
Aloitetaan kunnon peruskuntokaudella, jolloin minulla on myös tarkoitus pudottaa painoa sarjaan 57kg. Maastavetotekniikka vaihdetaan kapealta sumoon, sen näkee sitten mitä siitä syntyy, mutta jospa seuraavissa kisoissa nostaisin maasta enemmän kuin 105kg ;).
Eikun kevättä kohden ja uuteen nousuun! :)
