tiistai 31. toukokuuta 2016

Nysväämistä...

Kolmen peräkkäisen salipäivän jälkeen arvelin pitää huomenna välipäivän. 
Sunnuntaina kävin tekemässä kyykkyä, ei ollut mitään kummempaa ohjelmaa. Rintaranka oli ja on edelleen aivan täysin lukossa enkä tahdo saa kunnolla happea kulkemaan. Oli melko hankala olo kyykätessä. Sarjapainot huiteli 20-95kilon välillä. Videolta näytin Jarille kyykkyä ja hän huomautti perseen lipsumisesta taakse ja pienestä etukenosta. Oon kai mä joskus ennenkin kyykännyt vaikkei siltä näyttänytkään... Venyttelytkin ovat jääneet liian vähälle viime aikoina. Oikeastaan ei kyllä ollut juurikaan mielenkiintoa treenaamiseen sillä hetkellä, saattoihan se vaikuttaa kyykkyihin. Räpiköin kuitenkin kyykkyjen jälkeen vielä vähän suorinjaloinmavea ja rinnallevetoa. 

Maanantaina kokeilin miltä penkki mahtaisi tuntua.


Aika nihkeetä menoa... Oikea käsi toimi hyvin, mutta vasen oli melko jähmeä ja laahasi perässä.
Kylläpä jaksoi siis kiinnostaa tämäkin treeni!
Penkin sarjapainot 20kg-60kg välillä. Päälle otin pystypunnerrusta, ojentajataljaa ja alataljaa.


                                                       

Odotellaan ja katsellaan miten tämä alkaa lutviutumaan, tarkoitan siis vasenta lapaa/kättä ja omaa mielenkiintoa hommaan. Videolta ei ehkä juuri penkin tahmeus näy, ei tuntunut kuitenkaan kivalta ollenkaan.

Tiistaina oli kuntopiiripäivä salilla eli vähän hikeä pintaan ja venyttelyä päälle. Tein kaikenlaista kevyesti, mavea, rinnallevetoa, kumasoutua, kuminauhalla leukoja, hauista yms. Ihan jees, tulipahan vaihtelua.

                                         

Melko masentava treenipäiväkirja alkaa olla, mutta jospa loppuviikosta hommaan tulis vähän enemmän eloa. Treeniohjelmaa ei ole vaan katsotaan edellisistä lapuista mitä on ollut, joten mennään sen mukaan ja tuntumalla etenkin penkatessa. Huomenna on hieroja aamusta ja arvelin jossain vaiheessa kokeilla myös akupunktiota ja kiropraktikkoa yläselän vaivoihin. Rintarangan lukko on melko epämukava varsinkin näin pitkittyessä. Normaalisti se aukeaa itsekseen aina kevyemmillä viikoilla. Palaillaan loppuviikosta, kunhan on jumpat jumpattu.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Väliaikatietoja

Hengissä on kitkuteltu tämäkin viikko melkein loppuun asti, jei!

Salilla olen käynyt maanantaina ja tiistaina. Maanantaina tein pääliikkeitä todella kevyesti plus venyttelyt päälle. Tiistaina kokeilin omaksi iloksi kyykkytrikoita olkaimet alhaalla. Trikoilla ja polvisiteillä touhuaminen menisi muuten ihan kivasti, mutta suurin puristus tuntuu valitettavasti päässä "verisuoni katkee aivoissa ihan justiinsa"-tyyppisesti, joten täytynee harjoitella saamaan paineet kyykätessä vyöhön eika päähän. Mä en muuten ymmärrä miten se onnistuu raakakyykyssä muttei varusteilla? Ovathan ne toki kaksi täysin eri asiaa, mutta tekniikka on silti sama.
Kokeilin huvikseen miten puku toimisi vedossa. Muuten hyvä, mutta ei oikein tahdo saada tangosta kunnon otetta...

Keskiviikkona oli aika kiireinen työpäivä, joka jatkui vielä illallakin. Äkkiä joka paikkaan rupesi kolottamaan oudosti ja tuntui kuin nousisi kuume. Torstaiaamuna leikin jonkin sortin sankaria ja räpiköin pari tuntia töissä ennen kuin oli pakko tulla kotiin makaamaan. 
Yritin valehdella työterveydessä, ettei mua oikeastaan mikään vaivaa, mutta siitä huolimatta minut pakotettiin pitämään sairaslomaa 3 päivää (pyysin vain yhtä). Valitettavasti väsymys ilmeisesti paistoi naamasta ja tiedän hyvin itsekin, että kroppa tahtoo viestittää jotain. Jo pari viikkoa aikaisemmin minulle suositeltiin sairaslomaa työterveydessä, mutta en itse tahtonut sitä. 

Olen ilmoittanut olevani sitä mieltä, että "työstressistä" johtuva s-loma on vain lusmuille. Ilmeisesti itse kuulun siihen osaan ihmisistä, jotka eivät lopeta/hidasta ennen kuin on aivan pakko.
Tunnen kuitenkin edelleen olevani laiska pullukka, joka ei saa elämässään mitään aikaiseksi. Käyn vaan huvikseen nostelemassa vähän puntteja salilla saamatta juurikaan tulosta, töissä asiat eivät tule ainakaan minun toimesta hoidetuksi ja kotikin voisi olla aina vähän siistimpi + tuoretta pullaa tuoksumassa... Joudun siis todella pinnistelemään ja puristamaan itseäni, jotta saisin levätyksi ja se onnistuu ainoastaan silloin kun olen kipeä. 
Tulin siis jälleen kerran kipeäksi ja eilisen päivän nukuin lähes kokonaan. Tänään on ollut vähän parempi, todella suuri ahdistus saamattomuudestani vaivaa tietysti sekä kokonaisvaltainen heikotus. Mitenhän huomisen pärjään...


Jouduin salakuvauksen uhriksi! Tosin muuten en uskoisi, että meidän kissa saattaa sittenkin pitää minusta, ainakin silloin kun olen lähes tiedottomassa tilassa. Mun henkilökohtainen hoitaja-kissa. :)

Miten tämä lässytys nyt sitten liittyisi omiin treeneihin? Sitä tässä olen myös pohtinut kovasti. Asiahan on niin, että ilman saliharrastusta en jaksaisi näin hyvin. Raskas työ ja fyysinen harrastus vie ajatukset harhailemasta pois turhasta, suosittelen tätä jokaiselle jolla on taipumusta mietiskellä liikaa syntyjä syviä! Toisaalta ilmeisesti olen jollain tapaa kadottanut osan itseäni liian tekemisen mukana. 
Minun pitää jotenkin "aloittaa alusta" koko homma. En oikein osaa sanoa miten, mutta en ainakaan voi tällä hetkellä ottaa treeneistä isoa stressiä. Homman pitää olla hauskaa! 
Kisojen jälkeiset yöt nukuin todella huonosti, heräilin aamuyöstä hikisenä, vasenta käsivartta särki ja ajatukset pyörivät treeneissä ja tietenkin työasioissa. Mietin mm. kannataako minun ylipäätään treenata, onko järkeä jne... Seuraava tähtäin on edelleen siellä Kajaanissa, katsotaan sitten miten siitä eteenpäin.

Onneksi tällä viikolla on ollut myös mukavia hetkiä.

Juomatauko lajien välissä. Minun tyttäreni Emmi kävi ensimmäistä kertaa Juankosken Kuohun järjestämissä viikkokisoissa. Lajeina oli pallonheittoa ja 40 metrin juoksu. Hienosti meni!

Minäkin kävi suunnilleen Emmin ikäisenä yhdet yleisurheilukilpailut edesmenneen isäpuoleni Ilpo Tikkisen innoittamana. Valitettavasti urheilutaukoa tuli liki 20 vuotta, vaikka sainkin palkinnoksi Hyrylän Reippaan järjestämistä kisoista hopealusikan. Ilpolle kiitos kannustuksesta, vaikkei se juuri kantanut hedelmää paitsi vasta tänä päivänä. Isäpuoleni oli kantava hahmo Keski-Uudellamaalla urheilu- ja musiikkipiireissä. Yksi Ilpon silloisista valmennettavista on edustanut Suomea olympialaisissa vuonna 2008 eli mulla on ollut huippuvalmentajat aivan alusta asti! 
Odotellaan nyt lähdetäänkö Emmin kanssa urheilukentälle myös ensi tiistaina vai katsellaanko vielä muutama vuosi alkaako urheilu kiinnostaa. Ja äiskähän on tarjoutunut edelleen sen ponin ostamaan... :)

Äiteen ilopilleri!

Eläimet tuovat myös iloa elämään. Tosin koira teki äskettäin omatoimisesti puutarhatöitä ja kissa paskoi suihkuun.

Taka-alalla iso tuki ja turva. <3

Eli siis rönsyilevästä kirjoituksestani johtopäätöksenä voisi vetää, että vähän väsyttää tällä hetkellä ja pitäisi yrittää vähentää stressiä. 
Stressiä tuovat elämään: 
A) työkiireet, nykypäivänä työelämässä oli ala mikä hyvänsä pitää olla erittäin tehokas. Minä onneksi olen oppinut siihen. Tuntuu nyt vain siltä etten ole kuitenkaan tarpeeksi vahva sietämään sitä vai siedätänkö sittenkin itselläni liikaa, kas siinäpä pulma... 
B) Kisoihin valmistautuminen ja sitten totaalinen epäonnistuminen. Toisaalta miksi turhaan valmistautua kisoihin, jos ne aina menevät melkein kirjaimellisesti penkin alle?
C) Muu touhu ja suoriutuminen. Koti on siisti, vaikka aina ei tarvitsisi puunata koko aikaa, mutta onneksi on pieni koti ja täällä asuu toinenkin joka puunaa tarvittaessa. Muut harrastukset ovat jääneet taka-alalle ja se stressaa! Oma henkinen hyvinvointi kaipaa kavioeläimiä, mutta kroppa ei oikein tahdo jaksaa. Ei jaksa tarttua edes kynään ja piirtää jotain yksinkertaista...argh. Ja kavereitakin olisi mukava joskus jaksaa nähdä...

Eipä tämän avautumisen ollut tarkoitus kuin lähinnä selvittää omaa päätä ja kiinnostaa korkeintaan lähipiiriäni. Yritän palailla treenin pariin sunnuntaina tai maanantaina. Kroppa on ollut melko sekaisin pari päivää, mutta uskon että pikku tankkaamisella ja levolla päästään taas voiton puolelle. Melko hiilarivoittoisesti on menty pari päivää, kun ei oikein mikään mene alas sipsien ja suklaan lisäksi. 

Isäpuoleni Ilpo Tikkisen muistolle. Ilpo oli kova Zappa-fani ja niin olen minäkin kiitos hänen. Ekana Zapan laajasta tuotannosta tuli tää biisi mieleen.

Oman isäni muistolle, joka oli enemmän pelkästään musiikkimiehiä. Jeff Healeyn mukaan oli nimetty myös isäni edesmennyt kissa Jeffiina.

Ja tulevaan: hierontaa tiedossa ensi viikolla, sillä välin muuta lihashuoltoa yläkropalle, edelleen hermopinne vasemmassa lavassa vaivaa. Oli tarkoitus kokeilla nyt loppuviikosta penkkiä, mutta jää kokeilut ensi viikkoon ja ehkä hyvä niin... Palaillaan seuraavan kerran kyykkytreenien merkeissä! 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Paskapäivä

Nooh kisoissa on nyt käyty koittamassa ja taas tuli plakkariin uusi epäonnistuminen.
Dietti meni ainakin putkeen. Kisa-aamuna vaaka näytti 55,3kg, joten tankkasin hyvin ja kisapaikalla Kuopion Rajalan salilla vaaka näytti kivasti 56,60kg. Lisää tankkausta ja lörpöttelyä kisakumppanien kanssa sekä pieni lenkki vesisateessa. Ainut murheeni tässä vaiheessa oli koko viikon vaivannut yläselän jumitus ja etenkin se, kun telinekorkeuksia penkkiin kattellessa vasen lapa muksahti jännästi "sijoiltaan" tai en mä tiedä mitä oikeasti tapahtui. Vasenta kättä ja ohimoa juili kuitenkin ihan kivasti, mutta ei siinä mitään kyykyn lämmittelyt sujuivat ja aloitus 105kg tuli kevyesti, ei muuten ikinä oo tuntunut kyykky niin kivalta. Joten 110kg seuraavaan ja raivolla kyykkäämään. Ainut vaan, että raivopäissä unohtui perusasiat ja tanko muljahti ala-asennossa niskaan, se siitä. Kolmanteen samalla raivolla, varovasti alas, mutta ei tarpeeksi (kevyesti tuli ylös,). Liikaa varmistelua, vittu.

Kuten ehkä joku joka minut tuntee saattaa arvata minkälaista "sanan vaihtoa" sitä sitten käytiin valmentajan kanssa... Pohdin mm. lähdetäänkö kotiin, lopetanko koko homman yms. No sitä kesti 5-10min ja sitten piti alkaa miettiä penkin lämmittelyä. Vitutus vaihtui siihen tosiasiaan etten todennäköisesti pysty penkkaamaan koska vasen lapa ja käsi olivat tässä vaiheessa tosi kipeät (ilmeisesti toisen kyykyn tangon muljahdus niskaan ei parantunut vaivaa...). Ruvettiin katsomaan nosto kerrallaan hommaa, tarkoituksena tehdä yeisen sm-raja sarjaan 57kg. Otin 50kg ja 55kg pysäytyksillä seurauksena koko yläselän kramppi ja kehon toiminnan päätyminen runko-ohjaukselle. Aloitusta pudotettiin täten 65kg:sta 55 kiloon. Helppo nosto lavalla tietysti, ei mainittavaa kipua. Enemmän olisi varmasti noussut, mutta jouduin päättämään otanko riskin ja korottelen jolloin en nosta välttämättä vähään aikaan mitään vai palauttelenko ja käyn myöhemmin kesällä penkkaamassa sen enkan. En ottanut riskiä ja penkkaaminen jäi siihen. Sitä paitsi alunperin takaraivossa oli vähintään 70 kilon penkkitulos, koska sehän nousi salilla kevyesti merkistä.

Tähän väliin kahvia ja munkkia sekä rupatteua Rantamäen Mervin kanssa, sain tarvittavaa henkistä tukea kiitos siitä. Kahvi ja munkki piristivät sen verran, että lähdettiin nosto kerrallaan koittamaan vetoa, mutta sekin repi yläselkää sen verran etten uskaltanut lähteä tässäkään lajissa ottamaan riskejä. Aloitukseen ja ainoaan vetoon lavalla 100kg, alkuperäinen aloitus olisi ollut 115kg. Ei mainittavaa kipua taaskaan, persettä ei myöskään kiristänyt missään vaiheessa. Alaselkä olisi ollut mukavasti palautunut maastavetoon, mutta riskinä isommilla raudoilla paketin hajoaminen ja yläselän pyöristyminen enkä halunnut sitä tähän saumaan.

Mitäpä tästä nyt sitten kertoisi enempää. Tuntemuksen menevät laidasta laitaan, on itketty ja naurettu, vituttaa tasaisesti koko ajan. Valmentaja yrittää selostaa omaa näkemystään ja se on täysin eri kuin minulla. Haluaisin saada mun avopuolison tuen tässä asiassa ja että se kertoisi mun valmentajalle miten tyhmät ohjelmat valmentaja tekee ja on muutenkin kaikessa aivan väärässä. 
Huoh....joskus olisi helpompi ulostaa valmennus tästä perheestä pois. (Niin että jos siellä on joku halukas valmentaja mulle niin saa ilmoittautua, ainoana vaatimuksena erittäin pitkä pinna.)

Pää kenottaa oikealle, kun ei tahdo vasempaan ilman kipua kääntyä. Yritän suoristaa sitä siideri-vodkapaukulla. Kuulemma ei kannata ottaa lihasrelaksanttia tänä iltana kertoivat mun kannustusjoukoissa olleet ensihoitaja ja palomies. Kai mä sen itsekin tiesin, halusin vain varmistaa.
Olen nyt käynyt kisoissa enemmän epäonnistumassa kuin onnistumassa, mutta siitä huolimatta seuraaviin kisoihin olen jo ilmottautunut ja huoltajiakin kyselty mukaan, koska valmentaja on estynyt töiden takia.

Opinpahan kantapään kautta sen, että älä ikinä mene nostamaan mitään rautaa "helppona" vaikka se olisikin sitä kunhan huolella tekee ja että se jumi/loukkaantuminen voi todellakin vaania aivan nurkan takana, kuuntele valmentajaasi ja ota vikat treenit varman päälle kivasti. Äläkä pelleile. 
Niin ja opin myös mikä on Tähtien Sota-drinkki, alan aivan kohta etsimään aineksia siihen, kunhan tämä blogi on päivitetty.

105kg, laittaisin ne epäonnistuneetkin jos vaan itse viitsisin ne katsoa. Hyvä aloitus, mitäs menin möhlimään.

Tässä sen sijaan salilla otettu 110kg. 
Tekniikka mulla lienee ihan hyvä kyykkyyn, joku pikkunen palikka pääkopassa pitää laittaa vielä paikoilleen. Mikä lie hermotus juttu sekin... Kajaanissa pakutellaan menemään sitten aivan täysillä, oksat pois jne.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka mua jaksaa tsempata ja kannustaa. Enhän mä kolme vuotta sitten todellakaan tiennyt mitä voimanosto on tai edes kilpaurheilu. Valmentaja kysyi ottaako tää homma enemmän kuin antaa? Kyllä se vastaus näkyy mun naamasta, jokainen joka minut on tuntenut pidempään kuin pari vuotta tietää kysymättä vastauksen ja niin tiedän minäkin. Tekisi mieli laittaa jotain henkilökohtaista tekstiä siitä minkälaista on joskus ollut ja minkälaista on nykyään, mutta kun tää on TREENIblogi annan asian olla. Olen tullut liian pitkän matkan totaaliluovuttamisesta tähän pisteeseen elämässäni. 

Voimanoston kautta olen tavannut paljon uusia ihmisiä ja nytkin kilpailussa oli paljon tuttuja, harmi etten ehtinyt seurailemaan heidän suorituksiaan (onneksi on some!). Kiitos kilpakumppaneille ja iso kiitos Kuopion painnonostajille hyvistä kisoista ja onnea myös KP:n Johanna Kankus klassisen penkkipunnerruksen MM-hopeasta! 

(Keskustelua valmentajan kanssa...)

Tässä ollaan mietitty tulevaa ja etenkin penkkitreenejä. Katsellaan nyt miten lähdetään tekemään, varmaa on se, että suunta lienee (kuulemma) oikea. Maastavedon valmistautuminen oli ihan passeli, samoin kyykyn, penkkiin tulisi tehdä pikkunen kevennys, varsinkin nyt kun treeni on ollut kovempaa kuin aikaisemmin.

Iso kiitos teille kaikille, jotka meikäläisen rävellyksiä seuraa joko blogin kautta tai salilla. Tuntuu edelleen ihan oudolta saada kannustusta keneltäkään, kun sitä ei juuri ole koskaan missään asiassa saanut. Mä jatkan treenejä edelleen ja kirjaan niitä tänne samaan tapaan. Alkaa kohta tulla humalaisen tekstiä niin lopetellaan tähän ja palataan ensi viikolla. Pusuja kaikille! Mä käperryn mun karvaisen nelitassuisen mussukan ja siiderimukin kanssa sohvalle, koska mun valmentaja ja avopuoliso ovat edelleen liikaa samaa mieltä asioista!

torstai 12. toukokuuta 2016

Kohti kisoja

Tällä viikolla on tehty viimeiset treenit ennen kisoja, tulee salilla käytyä vielä kevyesti jumppailemassa ensi viikollakin, mutta tässä tärkeimmät.

Maanantaina otin kyykyssä 1x105kg ja 1x110kg, vaikka ohjelmassa oli 102,5kg ja 107,5kg viime viikon tapaan, en vaan mattanut odottaa! :D Painot tuntuivat kevyiltä, mutta varmistelin 110 kiloa ettei lumpsahda liian syvälle ja tule selälle (sitä oli taas ilmassa..) joten kyykystä tuli "nippanappa"-kyykky. Kisoissa on ihan sama julletella, kunhan käy tarpeeksi syvällä.

Tiistain penkistä jäikin yllättäen paska maku suuhun. Liika itsevarmuus yhdistettynä jumiseen yläkroppaan oli huono yhdistelmä, mutta näillä mennään. Kisoissa 65kg:n varma aloitus ja siitä sitten ylöspäin!

Torstaina kevyet maastavedot 110 kiloon ja tuntui ihan hyvältä. Odotan todella jännällä mielellä minkälainen on perstuntuma vetoon kisapäivänä...


Aika hjuva fiiis kisoja aatellen! :)


Terapia-heppa Iso A olikin viimeksi aika jännällä tuulella ja minä sain olla se terapeutti. Iso mies ja pelkää mm. muovituolia joka oli "väärässä paikassa". :D

Koiran koulutusta äitienpäivänä mummolassa. Ajokoira "Sisu" on jo melkoinen epeli koulutettavaksi.


Maailman paras seura ja parhaat salikaverit! <3

Hyviä treenejä, tsemppiä kisoihin kenellä sellaista hupia on myös tiedossa sekä ihania kesäpäiviä kaikille! Palailen asiaan kunhan kisat on käyty. :)

perjantai 6. toukokuuta 2016

Loppuviikon jumppia

Torstaina kävin tekemässä maastavetoa

Lämmitteyt + 3x90 2x97,5 1x105 1x110 1x115 2x3x85
Kyykkyä 3x4x45
Kevyesti alataljaa, vatsoja, viputteluja..
Venyttelyt, rullailut

Tehdään nyt vähän eri tavalla eli ei oteta tuon kummempia vetoja/vetoyrityksiä ennen kisoja, koska tähän asti tulos on ollut se, että sitä ollaan sitten pylly kireällä vielä kisapäivänäkin. Ajattelin laittaa 115kg aloitukseen ja se tuntuikin ihan mukavalta. Kunhan vaan muistan joka kerran "ottaa tosissaan" ettei käy niin, että ajatuksissa nosto lähtee selällä ja lopputulos sitten jumitus. Kisoissakin pitää muistaa olla terävä, vaikkakin nostoissa selkä tulee pyöristymään ja tulee olemaan tiukkaa...

Tänään perjantaina purettiin kissahäkkiä pihalta, kun ei meidän Kisu siellä viihdy. Se tykkää olla tuossa takapihalla puskan takana ja aidan alta tarkkailla naapurin kollia.
Häkki saatiin purettua porukalla ja hikihän siinä tuli (ei tosin mulle, mutta nokkelimmat arvaa kyllä kenelle... :D) 

Kevyttä penkkailua pysäytyksillä, lämmittelyt + 3x50 3x55 2x6x40
Alataljaa, askelkyykkyjä omalla painolla (joo o!), viputtelua, vatsoja
Venyttelyt

AAMUPAINO OLI TÄNÄÄN 57,7kg !! Hyvin on ollut energiaa treeniinkin, vaikka tällä viikolla tosiaan kävi tuo painon humpsahdus. No sen kunniaksi avattiin grillikausi ja pistin menemään rohkeasti kesäkurpitsaa, maissia ja kalkkunanakkeja. Meillä oli myös seuran kevätkokous ja uskalsin sielläkin syödä tarjolla ollut piirakkaa (siinä oli varmasti smetanaa yms), joten paino saattaa olla huomenna jopa 58kg, mutta onneksi tässä on vielä 2 viikkoa aikaa...

tiistai 3. toukokuuta 2016

Sairastelua ja treeniä

Vappupäivänä heräsin flunssaisena, oli pientä lämpöä ja kurkkukipua. Tyttäreni saapui mummolasta silmät rähmien ja tulipunaisina eli eikun vaan lekuriin ja silmätippoja hakemaan apteekista. Omatkin silmät rähmivät, joten saatiin tupla-annos varmuuden vuoksi. Siinäpä menikin se vappu sairastellessa.
Maanantaina pidetiin lepopäivää kotona, oma olo oli melko heikko ja tyttöä ei hoitoon voi viedä silmätulehduksessa. Tiistainakin on jouduttu pitämään kotipäivää. Sen verran kuitenkin poikettiin salilla aamupäivällä, että tein kyykyt. Olo oli vieläkin heikko ja tutiseva, mutta selvisin kuitenkin.

Lämmittelyt + 3x85 2x92,5 2x97,5 1x102,5 1x107,5 2x3x85
Venyttelyt

Tein videoo valmentajalle, että näkee missä mennään :)

Kyykkyjen jälkeen söin hyvin ja sain levättyä. Olo parani kummasti ja oli jo melko normaali, kun kävin illalla penkkaamassa. Penkkiin mulla ei ole ohjelmaa eli tuntumalla mennään kuten ennen viime kisoja. Pitää vaan malttaa mieli ja jättää vähän kisapäivälle myös! 

Lämmittelyt + 2x60 1x65 1x67,5 1x70 3x60 2x5x40
Julletusta kevyesti
Alataljaa, ylätaljaa, vatsaa
Pientä viputtelua, venyttelyt ja rullailut

Jee, enkka.. :D

Pitääkin tästä mennä tiputtelee tippoja apuvalmentajan silmiin. Toivottavasti nämä sairastelut olisivat tässä vähäksi aikaa!