Motivaatio nolla

Ei oikein huvita kirjoittaa treeneistäni, kun ei niistä ole mitään positiivista sanottavaa, ei ole ollut pitkään aikaan. Negatiivista treenipäiväkirjaa ei ole mukava lukea. 
Tällä hetkellä motivaatio on taas aivan nollassa ja mietin kannattaako lajin parissa jatkaa, kun se aiheuttaa pelkkää ahdistusta ja pahaa mieltä nykyään. Harmittaa tälläiset ajatukset, kun ensimmäistä kertaa elämässäni teen jotain tosissani ja tälläisellä innolla. 

Kisat olisivat toukokuussa enkä tiedä tahdonko mennä taas epäonnistumaan. Mietin talvellakin samoissa fiiliksissä lähdenkö Ylitornioon. Lähdin ja sain itselleni vain pahaa mieltä palkinnoksi sekä kilpailukammon. Mietin paljon sitä, että eikö minusta vain yksinkertaisesti ole voimanostajaksi jännityksen kasvaessa liian isoksi joka kerta, kun pitäisi nostaa joku vähän suurempi paino. Epäonnistumisen pelossa nosto yleensä epäonnistuu eikä onnistumisia viimeisen vuoden ajalta juurikaan ole. 
Epävarmuus iskee samojen painojen kanssa kuin mitä vuosi sitten nostin ja siksi tunnen polkevani paikoillani. Itseään ei saisi vertailla muihin, mutta pistäähän se miettimään miksi muut kehittyvät samassa ajassa ja minä en. Valmentajaa ei tässä asiassa voi syyttää, kaikilla ei ole läheskään niin hyvää valmentajaa kuin minulla.

Haluaisin tietää onko minusta tähän vai ei, mistä sen voi tietää saanko tarvittavaa itsevarmuutta koskaan (tai voimaa)? 
Tuo on tietysti sellainen asia jonka näkee sitten tulevaisuudessa, kun on ensin treenattu monta vuotta. 
Se taas pistää miettimään tahdonko käyttää kaiken aikani ja voimani johonkin, jossa minusta ei voi koskaan tulla edes kohtalaisen hyvä vai haluaisinko tehdä jotain josta saan hyvää mieltä vaikken muuta saisikaan. Voimanosto vaatii paljon panostusta ja sitä olen jo tälle lajille antanut. Esimerkiksi hevosharrastus, joka on ollut minulle todellä tärkeä on jäänyt ihan minimiin. Sosiaalinen elämäkin rajoittuu nykyään melkein pelkästään töihin ja salille. Puhumattakaan väsyneestä äidistä kotona! Ei sitä kerkeä enää tekemään kaikkea, jos haluaa jaksaa ja ehtiä treenata.

Tälläistä tämä teksti nykyään on, joten taitaa treeniblogi jäädä nyt tauolle. Treenit jatkuvat kuitenkin edelleen Juankosken Punnerruksen salilla ja jos toukokuussa osallistun Kuopion raakavoimanostokisoihin kirjoittelen niistä sitten tänne, meni miten meni. 

Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta! :)

Verenpainetta, maastavetoa ja merkkipenkkiä

Tiistain töyssyn jälkeen sydän on pomppinut tasaisen epätasaisesti ja verenpaineet käväisivät suhteellisen korkealla. Minulla on ollut taipumusta korkeaan verenpaineeseen, mutta aloitettuani säännöllisen liikunnan eivät ne ole vaivanneet, paitsi nyt. Olen siis pääasiassa lepäillyt kotosalla ja yrittänyt olemaan stressaamatta itseäni mistään. 
Torstai-iltana lähdin kuitenkin hissukseen ajelemaan Kaavin salille, sain auton lainaan veljeltäni ja tiet olivat jo sulat. Halusin nähdä millainen on Kaavin kunnan uusittu sali ja onhan se lähempänä kuin meidän seuran sali, jossa normaalisti treenaan.  

Laitteita olikin Kaaville hankittu ja uusittu, mutta esim. tankoja ei ollut ostettu uusia. Uusi kyykkyteline on suorastaan hengenvaarallinen! Siinä on tasan kolme säätöä, joten sain lyhyenä ihmisenä varpaillani kurkotella tankoa telineestä ja syväkyykyn tekeminen olisi minulle mahdotonta ellen ottaisi metrin verran takapakkia telineestä kiinteiden varmistusrautojen takia. Ihmettelen miksi tuommoisia edes tehdään, saatika hankitaan yleiselle kunnan salille! Ah, mikä autuus on tehdä kyykkyä tutulla Metalin telineellä. <3

Sydän poukkoili edelleen vähän miten sattui ja olo oli hermostunut jostain syystä, mutta tein treenin niiltä osin kuin hyvältä tuntui. Lisäksi sain melkein lähtöpassit kesken treenin, kun salilla alkoi joku punttisalikoulu, mutta nätisti pyytämällä sain jäädä tekemään treenin loppuun. Minä en juuri laitteita käytä, joten en pahemmin ollut tielläkään. (Luojan kiitos Juankosken Punnerruksen salilla ei ole vuoroja.)

Tein siis maastavetoa pienillä helpotuksilla epämääräisestä olotilastani johtuen. Nostotkin tuntuivat tulevan selällä enemmän kuin jaloilla, joten siitä syystä myös.

Lämmittelyt + 5x87,5 4x95 3x100 (2)1x105 (2)1x110 (4)3x90

Kulmasoutu tangolla 5x5x50-60
Jullet 5x5x65-80
Venyttelyt kotona.

3x100, tuntui paljon pahemmalta kuin näyttää :D

Tilasin Fitnesstukulta kompressiosäärystimet. Tanko luistaa säärtä myöten tosi hyvin niitten kanssa, muuta hyötyä en ole huomannut.

Pitkäperjantain pitkä treeni

Merkkipenkkiä eli penkkipunnerrus rintaan pysäytyksellä

Lämmittelyt + 5x47,5 5x50 2x5x52,5 5x50

Boxikyykky 5x5x55-65

Ranskalainenpunnerrus maaten tangolla 4x6x22,5-25

Pullover 4x6x12,5-15

"Hauis kuntoon kesäksi"-treeniä (kiitos haukkaritreeni vinkeistä PT Santtu)

Vatsaa, vartalokiertoja, venyttelyt ja rullailua.

Penkissä ei ollut ongelmia. Otin asennon ajatuksen kanssa ja hyvältä tuntui (tai no sydän edelleen pomppi miten sattuu). Viimeisen toiston jouduin viimeisissä sarjoissa puristamaan mikä on vaan hyvä asia, että sitä joutuu harjoittelemaan. Merkkipenkki on minulle paljon helpompaa kuin normipenkki, pidän koko ajan hyvän asennon eivätkä lavat pääse irtoamaan ja tanko ei lipsahda kaulalle. Pisti harmittamaan taas se tiistain pieleen mennyt penkkitreeni... Pääni on siis edelleen suurin vastustajani, ei se rauta!

Menihän tuolla salilla taas muutama mukava tunti jumpatessa valmentajan kanssa.

Kuten arvata saattaa olen leiponut näin pääsiäisen aikaan ahkerasti.

Herkuttelu ja lepo ovat olleet kuulemma myös äskettäin kuolleen maailman vanhimman ihmisen pitkän elämän salaisuudet.

Noudatetaan siis samaa kaavaa! :)

Harjoittelin tekemään lusikkaleipiä, yhteishyvälehdessä on helppo ohje. Ei nuo kovin nättejä ole, mutta harjoitus tekee mestarin. (Voisi olla myös meidän perheen motto! :D)

Tein myös muodikkaasti juustokakun limellä ja valkosuklaalla maustettuna.

Ensi viikko onkin kevyt treeniviikko, pitänee siinä sitten yrittää sulatella herkkuja ja tasata sykettä. Hyvät pääsiäiset ja pääsiäisähkyt kaikille! :)

Epäonnistumista ja onnettomuutta

Huomaan, että treenipäiväkirjaani on tullut täytettyä valituksella ja harmistuksella. On totta ettei tämä treenaus aina ole ruusuilla tanssimista kaiken muun arjen pyörityksen keskellä. Välillä väsyttää, mutta salille menen silti 4krt/vko tekemään sen mitä lapussa lukee ja yleensä enemmänkin, koska mieli paranee treenatessa. Voimailussa on se hyvä puoli fitnekseen verrattuna ettei minun tarvitse vahtia omia syömisiäni, varsinkaan pysyessäni "omassa" sarjassa eli alle 63 kiloisissa. Tässä pääsiäisen alla onkin mennyt mämmiä ja pieniä suklaamunia enemmän kuin laki sallii. Saanpahan painetta vyöhön vähän paremmin, kun on millä puristaa! :) 

Treeni menee eteenpäin, vaikka siltä ei (läheskään) aina tuntuisi. Tarvitsen vain ripauksen itseluottamusta lisää sekä itsehillintää... Onneksi päivät ovat pidentyneet ja kesä lähenee sekä kisat, joista olen päättänyt etten ota turhaa stressiä. Meni miten meni, mutta onpahan taas uusi kisakokemus lisää. Kirjoittelin alkuviikontreenit siitä huolimatta etteivät ne menneet mieleni mukaan.

Maanantain "nippa nappa kyykyt"

Oli kevyttä, mutta pylly ei vaan venynyt tarpeeksi. Ärsyttää!

Lämmittelyt + 4x72,5 4x77,5 3x82,5 1x87,5 3x4x72,5

Kunnon keskittyminen ja hurja nosto hurjalla painolla! :D Kai se meni edes vähän sinnepäin, kuulemma joo.

Polvenaltaveto 5x4x80

SJMV 5x50 5x60 2x5x70 5x60

Venyttelyt ja kotiin syömään.

Tiistain penkkirävellykset

En jaksanut laittaa sarjoja, 3x57,5 oli kovin minkä sain tehtyä. Asento oli huono, en vaan saanut tehtyä hyvää kaarta ja olo oli vetelä siinä penkillä. Muutenkin tuntui raskaalta heti alusta alkaen, joten tiesin ettei hommasta tule mitään vaan enköhän tuota sitten kuitenkin vähän hermostunut. Ihan vähän vaan... Onneksi oli melkein tyhjä sali ja kuulemassa oli vain pari ihmistä, jotka ovat tuota samaa kuulleet joskus aiemminkin. :D

Ai, että ottaa päähän! Koska saisin luvan onnistua, edes kerran?

Loppuun perusjumpat eli:

Pystypunnerrus 4x6x30-32,5

Penkkipunnerrus käsipainoilla 4x6x15

Ojentajaa ylätaljassa 4x6x25-30

Vatsaa, hauista, sumoharjoittelua, vartalokiertoja, soutulaitetta, venyttelyä.

Hauista tehdessä olin jo kykenevä keskustelemaan järkevästi valmentajan kanssa (miksi sen pitää AINA olla oikeassa) sovittiin, että tehdään pientä muutosta ohjelmaan parille seuraavalle kaudelle. Totesimme myös edellisten penkkitreenien menneen todennäköisesti niin hyvin perille, että nyt oli vähän väsyä. 

Lähdin eilen salilta normaalissa olotilassani eli väsyneenä ja nälkäisenä ajelemaan kotiin 50 kilometrin päähän. Tiet olivat loskassa, varsinkin viimeist 15km ovat yleensä kurjimmassa kunnossa ja autoni suistui tällä osuudella 70-80km/h vauhdissa lumipenkkaan pyörähtäen nätisti keula tulosuuntaan. Olin luojan kiitos yksin autossa eikä minulle käynyt fyysisesti mitään. Säikäytti! Miksi en ymmärtänyt hiljentää ajoissa? Eihän se keskittyminen mikään paras ole 8h työpäivän ja 2,5h salitreenin päälle, mutta olin arvellut jaksavani vielä tämän viimeisen kuukauden tuota ajomatkaa. Enää olisi tasan kuukausi muutton. Eipä ole autoa nyt, mutta toistaalta eipä tuo pieleen mennyt penkkitreenikään enää harmita! 
Lienee turha kertoa kuka sen auton lumihangesta kaiveli oman treeninsä loppuverryttelynä minun veljen ja naapurin kanssa... Ja sain vielä siitä hyvästä suklaatakin. Nyt parantelen itseäni tuosta säikähdyksestä (mm. suklaalla) ja toivon olevani loppuviikosta salilla vähän paremmassa mielialassa.