Tavoitepainossa uuteen nousuun!

Koko kesä onkin mennä hurahtanut minulla painonpudotus/hallinnan merkeissä. Suuri kysymys kuuluukin: Onko hyvä nyt? Miltä tuntuu olla ns. tavoitepainossa? Tämän saavutetun tavoitepainon asetin itselleni voimanoston myötä, mutta halu olla pienempi ja paremmassa kunnossa on ollut sisälläni niin pitkään kuin muistan. Minua ei aikaisemmin voinut oikein yhdistää millään tavalla urheiluun, joten suurin muutos lienee se, että nykyään urheilu on osa joka päiväistä elämääni.

Suurin osa vaatteista on liian isoja, joten olen joutunut uusimaan vaatevarastoja jonkin verran. Ja onhan minulla edelleen jemmassa joskus tekemiäni löytöjä eli esimerkiksi pitkä, samettinen "vintage"takki, joka istui vihdoinkin hyvin. Se ei nimittäin edes ostohetkellä mennyt kunnolla ylleni, jolloin olin tyttäreni syntymän jälkeen hetkellisesti laiha eli painoin suunnilleen saman verran kuin nyt (n.56-57kg). Tästä voisi siis päätellä lihaksen painavan enemmän kuin läski! :D

Hetkellisesti laihempana Kaavin Vaikkojoella vuonna 2010. Tuolloin liikuin paljon luonnossa Emmi-vauvan kanssa. Kantoreppu oli kätevä!

Tosiaan Emmin syntymästä onkin aikaa jo 5,5 vuotta ja ehdin ottaa imetyksellä ja pitkillä kävelylenkeillä karkotetut kilot huolella takaisin melkein heti.

Tämä kuva on vuodelta 2012. Ai kamala! Tuossa kunnossa on tullut oltua pitkään, varsinkin ennen Emmin syntymää. Paino huiteli päälle 70 kilossa ja se on paljon 1,5 metriselle. Lenkkeily oli jäänyt vähemmälle penikkavaivan takia, joka helpotti sittemmin salilla käynnin ja venyttelyn ansiosta. Olen siis lantiostani vähän vino, jolloin toinen jalka astuu hieman sisäsyrjälle ja kipeytyy helposti. Ei onneksi enää! :)

Vanhoja kuvia selaillessa löysin kuvia ihan ensimmäisistä kisoistani. Näistä muistoista iso kiitos tuolloisten hoitoponieni omistajalle Leenalle, joka tähtää nyt valjakkoajon MM-kilpailuihin ponillaan S.W. Summer's Dream Prince. Kuvissa Leenan ensimmäinen valjakkoponi Kauppilan Mara ja ohjaksissa minä. :)

Helsinki International Horseshow 2004, Lasten matinean esitys.

Valjakkoajokilpailut Savijärven Kartanolla, 2004.

Hevosharrastuksen jäätyä tauolle 16-vuotiaana, kilot kertyivät äkkiä huonolla ruokavaliolla ja vähällä liikunnalla. Pienesti pyöreä olin jo varhaisteininä, vaikka paljon tuli liikuttua heppojen kanssa.

Joskus huonoina hetkinä ajattelin, että tälläiseksi jään koko loppuiäksi enkä muuksi muutu. Kuvittelin miltä tuntuisi olla laiha, se oli sellainen todella kaukaínen haave. Eihän laihuus tietenkään yksistään ole avain onneen, siis oikeasti. Jokainen saa olla sellainen kuin on, pääasia on olla tyytyväinen itseensä ja ylipainoinen ihminen harvoin on onnellinen läskiensä kanssa. Minä en ainakaan ollut.

Nyt jälkeenpäin ajateltuna painon ollessa yli 70 kiloa olo oli tukala myös fyysisesti. 18-vuotiaana kävin lääkärissä, joka kertoi metabolisesta oireyhtymästä ja minulla oli kuulemma kaikki sen merkit eli mm. korkea verenpaine, kolesteroli, verensokeri ja maksa-arvot. Ei kovin hyvä homma. Ja silti on meni 8 vuotta ennen kuin sain itseni välittämään itsestäni! 

Jonkun toisen mittapuulla painan edelleen liikaa, mutta minä olen nyt tyytyväinen. Jos en harrastaisi voimanostoa ja olisin silti onnistunut pudottamaan painoa, voisin ajatella tavoitteeni olevan noin 50 kiloa. 
Nyt 50 kilon paino minulle olisi aivan liian vähän, olisin liian "kuiva" tähän lajiin.

Tällä hetkellä minun on vielä opeteltava syömään terveellisesti eli hankkimaan energia oikeasta ruuasta, koska kulutuskin on korkeampi nykyään. Helppohan se olisi syödä kaikkea hyvää ja korvata päivän kalorit niillä, mutta jos meinaa tosissaan urheilla niin ei se onnistu. Pitää muistaa vitamiinit, protskut ja sopivasti hiilaria hyvistä lähteistä eli ei sokerista... Painoa pudottaessa jätin herkut pois ja pienensin annoskokoa, nyt on kuitenkin suurennettava annoskokoa, jotta painon saa jopa hieman ylöspäin ns. treenipainoksi. Lihasta pitää ruokkia! 
Kun kisat lähestyvät pudotan taas alle 57 kilon ellen sitten halua kisata alle 63 kiloisten sarjassa välikisoja alipainoisena. 

Kisoihin diettaaminen tarvitsea harjoitusta vielä. Eri asia on dietata voimanostokisoihin kuin bikini fitness-kisoihin, joissa ei tarvitse kuin nätisti pyllistää lavalla. :D

Näitä edelleen maltilla! Lakua ja suklaata eli suurinta herkkuani nautiskelin kisojen jälkeen matkalla kotiin.

 

Omiin tuloksiin (eli kyykkyyn, penkkiin ja maastanostoon) tuo "laihistelu" tosiaan vaikutti vaikken meinannutkaan ensin uskoa, että kilo sinne tai tänne mitään merkkaa. Olen jossitellut, että jos olisin edelleen lähemmäs 70 kiloa paljonko nostaisin, mutta tämä oli oma päätös ja tässä pysyn. 
Nyt sen joka tapauksessa tiedän: pulskempana puntti nousee paremmin. :)

Hanna Rantala blogissaan kirjoittaa painoluokkaurheilusta pienen naisihmisen näkökulmasta ja pitkällä kokemuksellaan. Hyvää tekstiä, lue tästä! 
Ja kyllä tuo minun oma valmentaja jotakin tuntuu näistä asioista tietävän, vaikkei ole kovin pieni eikä edes samaa sukupuolta. Valmentajallani ei ole kuitenkaan mitään tekemistä minun dietin tai pienempään sarjaan haluamisen suhteen. Hänen mielipiteensä oli olla pudottamatta painoa alle 57 kiloisiin, mutta nyt olemme samaa mieltä siitä, että sarja sopii minulle hyvin.

Loppuun vielä selfie nykyisestä olomuodosta. :D

Odotan taas innolla seuraavaa treeniohjelmaa, tosin kävin maanantaina jo kyykkäämäässä:

5x20 5x30 5x40 5x50 3x5x60

Polvenaltaveto 5x50 5x60 3x5x70

Sumoveto 3x5x40

Raakarinnalleveto 3x5x40

Venyttelyt.

Ja eilen penkkiä:

2x8x20 2x8x30 2x8x40 5x50 5x55 5x50 8x40

Etunojapunnerrus käsipainoihin nojaten 4x8

Pystysoutu tangolla 4x6x25

Hauista käsipainoilla 4x6x9

Vatsaa, pienet venyttelyt.

Kuten asian valmentajalle ilmaisin "herättelen itseäni peruskuntokautta varten". Vähäsen hapottaa näin voimakauden eli lyhyiden sarjojen jälkeen tuollaiset 5 toiston sarjat. :D

Huomenna menen vähän herättelemään maastavetolihaksia ja toivomaan, että joku kaunis päivä tapahtuu jotain silläkin saralla. Emmi-tytön kanssa kävi pieni pyöräilyonnettomuus ja häneltä venähti ilmeisesti nivelsiteet, näin lääkäri arveli. Pari päivää lepuutettiin jalkaa kotona ja nyt tyttö jo juoksee pitkin pihoja! Lapset ovat todella nopeita toipumaan näköjään ja hyvä niin, sillä äidin sydäntä lapsen kipu riipaisee syvältä.

Luxemburgin matkaa tuppaa myös minulle ja järjestelyitä sitä varten ollaan tehty lomien yms suhteen. Onhan se melkoisen siistiä päästä katsomaan voimanoston MM-kilpailuja paikan päälle, aikaisemmin olen nähnyt noin isoja kisoja vain netistä. Uusi ja hieno kokemus siis jälleen tulossa ja niitä onkin jo kerennyt mahtua monta minun ja Jari-valmentajan yhteiseloon. 
Elämä on mukavaa ja vielä mukavampaa olisi jos maastavetokin lähtisi kulkemaan. Ensi viikolla treenit taas alkavat, suunnitelmissa on mahdollisesti penkkikisat vielä tänä vuonna ja voimanostokisat tammi-helmikuun tienoille.

Hyviä treenejä ja aurinkoista elokuuta kaikille! :)