Aikaisemmassa elämässä en ole harrastanut päämäärätietoisesti yhtään mitään enkä varsinkaan urheillut. "Urheilu-urani" tuntuu alkaneen salakavalasti ja pikku hiljaa. Ilmoitin itseni ensimmäisiin kisoihin pari vuotta sitten vain vuoden saliharrastuksen jälkeen ja siitä lähtien treeni on mennyt aina kohti seuraavia kisoja. Enkä usko, että jaksaisin käydä edelleen salilla jos se olisi pelkkää päämärätöntä haahuilua ympäriinsä laitteesta laitteeseen.
Tuntuu edelleen uskomattomalta että olen päätynyt urheilun pariin näin äkkiä ja näin tiiviisti. Se on muuttanut minua kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään elämäntapojani vaan myös ajattelumaailmaani. Yritän vielä selvittää miksi valitsin lajiksi juuri voimanoston (okei okei no tietäähän sen kuka lajin pariin houkutteli ja kannusti) mutta kun en ole oikeastaan nähnyt itsessäni ikinä taipumuksia tälläiseen toimintaan. Jaksan vaan ihmetellä välillä, vaikka salilla käyminen on nykyään arkipäivää. Jaksoi sitä tai ei niin salille mennään.
9 vuotta näiden kuvien välillä. Tuntuu tosi kurjalta katsoa vanhoja kuvia itsestäni, kun kunto on ollut TODELLA huono joskus. Nyt voin jo kuitenkin olla ylpeä itsestäni.
Aloin onneksi huolehtimaan itsestäni heti tyttäreni syntymän jälkeen. Raskaana ollessani painoin yli 80 kiloa, järkyttävä paino 154,5 cm pituiselle tapille!! Yllä olevassa kuvassa painoa päälle 70 kiloa tai jotain, en oikein uskaltanut vaa'alle ikinä. Mietin tuolloin kyllä kovasti miltä tuntuisi olla laiha ja hyvässä kunnossa.
Emmin jälkeen paino oli alimmillaan päälle 54 kiloa, mutta äkkiäkös kilot tulivat takaisin kun ruoka edelleen maistui...ja liikkuminen oli epäsäännöllistä.
Oma pää ei meinaa aina pysyä muutosten perässä ja edelleen tuntuu että olen yhtä pyöreä kuin 10 vuotta sitten. En ole, mutta aivot ei meinaa hyväksyä asiaa.
Ehkäpä tuossa yllä on jo itselleni muutama hyvä syy mennä huomennakin salille ja kyllähän minä haluan kehittyä edelleen. Toivottavasti jonain päivänä myös maasta nousee se oma uusi ennätys ja penkistä ainakin 80 kiloa raakana. Onhan tässä kolmessa vuodessa kehitystä tapahtunut paljonkin, vaikka itse alkuun odotin itseltäni aivan liikoja (jolloin sain pettyä kovasti) ottaen huomioon myös painonpudotus pienempiin sarjoihin. Olen oppinut siihen että oma kroppa kehittyy oma tahtia ja ottaa treeniä vastaan pikku hiljaa vähän enemmän. Mitä sitä voi muuta odottaa kun lähtötaso on ollut heikko, tosin aerobista kuntoa jonkun verran oli pohjalla vaikka kroppa olikin aika löysä. Huononakin päivänä treenatessa tavoitteet häilyvät silmissä ja se antaa puhtia tekemään seuraavakin toisto täysillä.
Nyt mulla oli peruskuntokauden kolmas viikko eli ensi viikko on kevyt. Loppuviikosta tein torstaina vain maastavedot, koska väsytti.
Lämmittelyt + 6x90 5x95 4x100 4x105 2x6x95
Vatsaa ja venyttelyt
Perjantaina tein vetopäivän apuliikkeet:
Jalat kapealla kyykky, lämmittelyt + 6x55 6x65 6x70 6x75
Merkkipenaa, lämmittelyt + 5x50 5x55 5x57,5 5x60 jalat ilmassa 5x50
Lankkupenaa stopeilla 5x60 3x62,5 4x62,5
Venyttelyt
Launtain jumpat:
Boxkyykyt, lämmittelyt + 6x60 6x70 3x6x75
Jullet, lämmittelyt + 6x75 6x85 6x90 6x95 6x85
Kapeapenkki, lämmittelyt + 6x47,5 6x50 6x52,5 4x55
Pullover 5x6x12,5-17,5
Ojentajataljaa 5x6x20-30
Hauista taljassa 5x6
Vatsaa, hack-kyykky 5x6
Venyttelyt
Selvitin treenit hampaat irvessä. Kyykky "jalat kapealla tanko niskassa" on edelleen hankalaa, koska liikkuuvuus siihen on heikkoa. Vaihtoehtoja mietitään...
Kapeassa penassa jäi vikasta sarjasta toistoja uupumaan, mutta sekin korvaantui koska samana päivänä pääsin hyppimään ponilla esteitä pitkästä aikaa. Minä olen aina ollut nössö ratsastaja ja esteitä tullut hypittyä tosi vähän. Estetunti sujui kuitenkin tosi kivasti ja poni tykitti puolenmetrin korkuisille esteille eikä minun tarvinnut muuta kuin pysyä matkassa mukana.
Jarin maastaveto 2x305kg ja mun penkkiä pysäytyksillä 5x60kg
Ensi viikolla on kevyempi treeniviikko ja sitten alkaakin voimakausi. Saas nähdä mitä tuo valmentaja keksii laittaa lappuun... Oli mitä hyvänsä niin täysillä eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti