No tämän päivän penkkitreeni menikin ihan odotusten mukaan, eli samalla tavalla kuin ennen edellisiä kisoja. Sain kuitenkin punnerrettua 60kg, viimeks jäi 57,5kg rinnalle ennen kisoja.
Sain myös huomata, että kun saan parhaimman mahdollisen kaaren, tanko ei lähdekkään omin voimin telineestä tai ainakin asento lysähtää. Pitää vaihtaa ykkösnostoihin penkkiä tai pyytää seuran pj:tä tekemään vielä yhdet reijät, jotta tämä tappikäsi pystyy itsekseen saamaan tangon käsilleen. Olen aina tähän mennessä itse ottanut tangon joten, vaikka 1x62,5 tanko minulle ojennettiin asento vaan lysähti siitä huolimatta.
Kun painot menevät yli 57,5kg asento ei muutenkaan ole ollut ihan optimaalinen, kuulemma hirveän hätäisesti teen kaiken verrattuna pienempiin painoihin. Tottahan se on... Takaraivossa jumputtaa "maksimipaino maksimipaino" ja suoritus ei mene enää täysillä, kun yritän vaan äkkiä saada homman pois alta. Sama kyykyssä ja vedossa, varsinkin ennen kisoja paineet ovat niin kovat onnistumisesta, että suurella todennäköisyydellä epäonnistun nostossa. Kisa on tietysti kisa, katsotaan miten pää kestää monen ihmisen edessä nostamisen ja sitten on vielä se jurykin antamassa viimeisen tuomion...apuva. Tulee olemaan melkoinen kamppailu itseni kanssa!
Ensimmäinen vuosi on mennyt äkkiä voimailun parissa ja paljon olen oppinut. Ensimmäinen ja vaikein oppi on varmasti ollut se, että tässä ei ole oikotietä onneen. Pitää olla nöyrä ja kuunnella mitä osaavammat sanoo (osaavilla tarkoitan niitä keillä on oikeasti näyttöä osaamisestaaan) eikä saa unohtaa lihashuollon, ravinnon ja levon tärkeyttä. Voimanosto ei ole sitä, että mennään salille kokeilemaan maksimeita silloin, kun itsestä tuntuu hyvälle vaan pitkäjännitteistä harjoittelua ohjelman mukaan. Olen ylpeä itsestäni, että alan pikkuhiljaa sisäistämään tätä, koska tiedän ettei se ole kaikille voimailijoille selvinnyt, vaikka harrastusvuosia takana olisikin.
Olen hyvässä asemassa moneen muuhun aloittelevaan voimailijaan nähden, koska usein osaava silmäpari on valvomassa nostoja (joskus se tosin vähän ärsyttää... :D) ja sanoo, kun korjattavaa on. Paljon käydään keskusteluja myös kotona treeneihin liittyen. Luotan valmentajaan, vaikka varsinkin viime aikoina on ollut kiukkua ja turhautumista. Kiitokset myös tätä kautta kuluneesta vuodesta avopuolisolleni ja valmentajalleni Jarille. <3
Nyt odotan innolla, että pääsen tekemään sitä super-tylsää peruskuntokautta kisojen jälkeen, siitä on sitten hyvä lähteä lyhentelemään sarjoja kohti seuraavia maksimikokeiluja, kun kunnollinen pohjatyö on tehty.
Minulla on tietysti myös mielessä jatkaa kesken jäänyttä painonpudotus projektia, ainakin haluan kokeilla miltä tuntuu nostaa hitusen pienempänä. Painonpudotus tapahtui viimeksikin peruskuntokaudella eikä se vaikeuttanut treenejä. Herkuttelut pois ja kohtuudella aerobista lisää, sillä sen pitäsi lähteä, mutta katsotaan miten käy. Uuden vuoden lupauksia en muita tee, kuin että jatkan samaa rataa kuin tähänkin asti.
Toivotan osaltani mahtavaa ja vahvempaa uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti