Lähdin Jarin kanssa matkaan tiistaina ja olimme ensimmäisen yön Helsingissä. Keskiviikkona aamulla lähti lento Oslon kautta Newwarkin kentälle Amerikan mantereelle ja sieltä sitten vielä lento Orlandoon. Matka sujui muuten hyvin, mutta 1,5 h vaihtoväli Amerikkaan tullessa oli melko nihkeä, kun pitää juosta monta turvatarkastusta ennen seuraavaan koneeseen nousua ja myös matkalaukut piti itse noutaa ja viedä seuraavalle lennolle. Hyvin selvittiin, kiitos Jarin. Keskiviikkona 16.11. paikallista aikaa n. klo 17:30 olimme saapuneet Orlandoon. Palmuja ja aurinkoa, JES!
Jari oli valinnut mukavat paikat lennolle Atlantin yli. Jalkatilaa riitti!
Varustevoimanoston MM-kilpailut järjestettiin siis Orlandossa lentokentän hotellissa eli luonnollisesti ensimmäiset yöt yövyimme siellä. Ei valittamista hotellista, ruokapaikkoja riitti koska lentokentälle pääsi hotellista suoraan. Muuten lentokentän lähellä ei sitten ollutkaan juuri mitään, piti lähteä vähän pideämmälle. Jari oli jo Suomessa huomannut, että Orlandossa pääsee liikkumaan kätevästi bussilla ja toden totta bussilla sitä päästiin joka paikkaan mihin haluttiin. Meillä oli bussi kartta, josta nähtiin mikä bussi menee minnekin ja jo keskiviikkona illalla käytiin Florida Mallilla pyörähtämässä. Kerta lippu maksoi 2 taalaa ja viikon lippu 16 taalaa, eli liikkuminen tuli meille halvaksi ja kaupunki tutuksi!
Pääasema Lynx-busseille downtownissa. Bussipysäkkejä oli Orlandossa runsaasti ja hotellinkin edestä lähti monta eri bussia.
Albiino alligaattori Gatorlandissa.
Torstaina päivä sujui leppoisaisti alligaattoreja ihmetellessä, ne oli muuten osa TODELLA isoja, mutta rauhallisen oloisia liskoja.
Ruoka-aika!
Perjantaina käytiin Premiun Outleteilla (outletteja Orlandossa oli useammassakin kohdassa), bussilla taas liikuttiin. Paljon oli kaikenlaisia kauppoja ja minä olisin toki voinut kierrellä pidempääkin vaan Jarilla oli kiire pois... No ainakin sopivia farkkuja löytyi Jarille Leviksen myymälästä ja halvalla eli ei ollut ihan turha reissu.
Itse kisoihin jos palataan niin alkuviikosta Antti Savolainen oli hienosti nostanut MM-pronssia. Torstaina kisasi Jussi Kangasvieri, jonka sijoitus oli kilpailussa 13.
Lauantaina oli vuorossa superin miesten Jari Martikaisen ja Kenneth Sandvikin kisa. Paikallista aikaa +120kg sarjan piti alkaa 12:30, mutta kisan aloitus venyi klo 13:30 asti.
Siinä oli kehitysvammaisten kilpailu ensin, en valitettavasti nyt muista virallista nimeä kilpailulle. Hienosti silti nostivat. Seurasin kisaa jonkun aikaa ja täytyy sanoa, että isoja rautoja ottaen huomioon nostajan koko ja kehitysvamma.
Tosi kätevää muuten oli, kun kisa järjestettiin hotellissa. Ei tarvinnut murehtia kuljetuksista kisapaikalle ja hotelliin oli myös järjestetty pieni treenihuone, jossa oli kaksi telinettä ja tankoa. Minäkin kävin siellä perjantaina tekemessä kevyesti penkkiä ja kyykkyä. Ihan kätevästi sujui vaikka oli useampi nostaja paikalla. Mua tosin totta kai hävetti mennä sinne samaan tilaan nostelee tyyliin pelkkää tankoa maailman parhaimpien nostajien sekaan. Jari muistaakseni teki kevyen jumpan torstaina. Itse kisapaikkana toimi jokin isompi kokous(?)tila ja sen vieressä lämmittelyhuone, johon tuotiin vielä ne kaksi telinettäkin treenihuoneesta, joten telineitä oli ihan kivasti lämmittelyyn +120kg sarjan 13 nostajaa varten.
Suomenjoukkueella ei ollut loppu viikosta kuin yksi huoltaja eli joukkueenjohtaja Tommi Paavilainen. Vaikka Tommi onkin melkoinen supermies huoltohommissa tarvitsimme vielä apua (kahden raskaansarjan varustenostajan huoltaminen ei vaan ole yhden miehen homma) ja sitä saatiin Ruotsin maajoukkueen Olof Wiklundilta ja Frida Wikiltä. Iso kiitos heille! Myös samalla telineellä lämmittelevän Belgian nostajan Steve Ringootin huoltajan kanssa yhteistyö pelasi hyvin.
Minä autoin Tommia polvisiteiden rullaamisessa ja korotuslappujen viemisestä sekä muissa pikkuhommissa. Norjan maajoukkuuen päävalmentajasta oli hauskaa, kun minä säilytin Jarin protskupatukkaa rintsikoissa, ei tarvinnut tuhlata turhaan energiaa pureskeluun (eikä mulla ollut taskuja). Pääsin siis ensimmäistä kertaa MM-kisojen kulisseihin ja oli jännää!
Lyhyesti Jarin kisasta. Hän tekee itse kisaraporttia vielä omaan treeniblogiin myöhemmin. Aloituskyykky 360kg tuli hyvin ylös, mutta seuraavan 375kg kanssa oli joku probleema ja se ei tullut ylös. Kolmas nosto 375kg oli kuten pitikin. Penkissä normiavaus 240kg ja seuraavan (vain) 245kg, kolmas nosto 250kg ei tullut ylös. Kolmannessa nostossa ei tainnut kommunikaatio ihan pelata tangon käsille antajan kanssa.
Maastavedossa helppo aloitus 340kg, toinen 360kg myös helpon näköisesti ylös, mutta 370kg ei vielä tullut. Jarille siis kokonaiskilpailun 9. sija ja maastavedossa pronssia. Ei ihan huono suoritus olla edelleen 3 parhaan joukossa maastavedossa näinkin monen kisavuoden jälkeen!
Kenta on tehnyt jo treeniblogiinsa päivityksen kisoista: LINKKI
Kentalle siis 7. sija kokonaiskilpailussa ja penkissä tuli lajihopeaa. Samat sanat myös Kentalle kuin Jarille, mahtavaa!
Huonoja kuvia sain, kun ei voinut keskittyä pelkästään kuvaamaan. Siinäpä silti jokunen kuva kisoista. Punnerruksen facebook-sivuille laitoin myös jotain kuvia: LINKKI
Kisojen tulokset: LINKKI MIESTEN TULOKSIIN
Suomen naisia ei näissä kisoissa näkynyt. Harmi...teitä kaivataan!
Kilpailun jälkeen syötiin ja rentouduttiin yhdessä, eli Tommi perheineen, Kenta, Jari ja minä. Mukavaa oli! Sitten minun ja Jarin olikin aika siirtyä toiselle hotellille keskustaan, jossa vietimme loppuloman eli la-illasta ke-aamuun.
Jari kävi myös mielenkiintoista keskustelua kansainvälisten voimanostokisojen kuuluttaja/juontaja Genon kanssa jenkkien tavasta varmistaa kyykkyjä. Texasin raaka MM-kisoista nyt tarvinneeko edes mainita mikä meno siellä oli, aika moni on varmasti nähnyt youtubessa videon varmistajien "parhaista paloista".
Joka tapauksessa Amerikassa näköjään tullut tavaksi, että kyykyissä takana oleva varmistaja pitää käsiään tangon yllä. Joo eli pelkillä näppivoimilla nostetaan esim. 300-400kg takaisin telineeseen. Genokin oli samaa mieltä, että se on aika turha tapa varmistaa, mutta kertoi myös mistä se juontaa juurensa. Jossain kisoissa oli tanko tippunut takana olevan varmistajan syliin ja melkein katkaissut(?) käden. (Eli takana oleva varmistajahan on valmiina ottamaan nostajasta kopin ei pelkästä tangosta.) Pohjoismaalaisten mielipide asiasta tuli kerrottua, siinä oli myös yksi ruotsalainen keskustelussa: eli varmistajan kuuluu olla kyykyissä takana ottamassa koppia nostajasta eikä pelkästä tangosta, koska NOSTAJAN TURVALLISUUS.
Mutta Orlandon MM-kisoissa varmistajat olivat erittäin hereillä olevaa sakkia sekä nopeita lastaamaan tangon. Mun mielestä isommissa nostoissa takana oleva varmistaja oli kyllä ihan normaaleissa asemissa eikä pelkässä tangossa kiinni, mutta tosiaan osassa epäonnistuneita nostoja näki ettei takavarmistajasta ollut paljoa jeesiä jos piteli pelkästä tangosta.
Ja HUOM! Näissäkin kisoissa vaikka MM-kisat olivatkin näki sitä, että nostaja karkasi tangon alta kyykyn epäonnistuessa ja jätti varmistajien tehtäväksi nostaa tanko telineeseen. Jokainen lajista jotain ymmärtävä varmasti tietää ettei näin tehdä IKINÄ.
Meidän hotelli keskustassa. Ihan kiva vaikkakin viikonloppuna hieman meluisa.
Sunnuntaina käytiin totta kai Seaworldissa.
Jari silitti rauskua.
Seaworldissa oli vaikka mitä joten, hyvin siis viihdyttiin koko päivä siellä. Tuttuja kasvojakin nähtiin, Ielja Strik ja Brenda Van der Meulen olivat myös tulleet katsomaan mereneläimiä. Ainut mitä koko reissulta kadun on se etten ottanut samalla fanikuvaa Ieljan kanssa, mun mielestä hän on yksi siisteimmistä nostajista ja nytkin Ielja voitti hopeaa 84kg sarjassa.
Maanantaina oli vuorossa meikäläisen kyykkytreeni paikallisella salilla nimeltä PowerStrenghtGym. Vähän jänskätti miten sujuu kun oli tullut lomailtua niin pitkään salihommista jne.
Ennen reissua mä kävin Kuopiossa urheiluhierojalla ja voi luoja kun se teki kipeää! Ilmeisesti tämä puntinnosto homma on ollut melko shokki meikäläisen koiville ja lihaskalvot on niinku olleet ihan vähän tiukilla.. Etenkin jalat leveällä kyykätessä menee ne paikat jumiin, jotka minulla olivatkin eniten jumissa.
No selkää joka tapauksessa kiristi edelleen ja varsinkin aluksi raakakyykkyjä ottaessa teki todella kipeää vaan siitä se kroppa lämpeni kuitenkin. Toinen kerta kun otettiin kyykkyä puku kokonaan päällä, parempikin olisi voinut olla (tai niinhän se aina).
2x150kg 2x155kg syvyys edelleen puuttuu...
Penkkipäivä oli tiistaina. Penkit olivat ihan kohtalaiset, mutta minulle lyhyt kätiselle oli silti hankala ottaa tanko telineestä. Videolla 1x70kg, liukas tanko ilman mankkua lipsui käsissä ja siitä ihme kiemurtelu nostossa. Muuten yllättävän kevyttä ottaen huomioon, että yläselkä oli ollut jumissa monta päivää. Onneksi olin ottanut buranaa mukaan, koska esim. Jarin kisapäivänä kärsin aivan jumalattomasta päänsärystä. Hotellin tyynyt ja matkustaminen ei tee hyvää mulle...
Salilla on erittäin kattava valikoima laitteita. Kuulemma Orlandoon oli avattu myös toinenkin samaan ketjuun kuuluva sali ja siellä olisi ollut enemmän voimanostoon soveltuvia telineitä, mutta meikäläisen treenin pystyi hyvin vetämään tälläkin salilla. Tuolla salilla oli enemmän fitnessimmeisiä ja siellä ei kyllä katsonut kukaan kieroon, vaikka heitti paidan pois ja räpsi selfieitä peilin edessä. Ja ei, mulla ja Jarilla pysyi paita päällä. :)
Testasin rintalihaslaitetta, aika kätevä. Melkein eksyin laitteiden viidakkoon...
Ainut miinus salilla oli ettei mankkua saanut käyttää ja tangot olivat liukkaan puoleisia. Vaan eipä ole Leokon tankoa voittanutta!
Meidän hotelli oli ihan keskustan tuntumassa ja siitä oli pieni kävelymatka downtowniin, jossa pyörähdettiin sunnuntaina aamupäivällä ja illalla. Melko meluisa paikka illalla, en tykännyt vaan iltapalaa oli jostain saatava. Mutta maanantaina ja tiistaina tutkittiin Orlandoa toiselta puolelta ja löydettiin ihan erilainen kaupunki. Kodikkaan pikku baarin "Lucky Luren" mukava ja puhelias baarimikko Mike ihmetteli miten turistit olivat eksyneet tälle puolelle ja jakoikin Orlandon "the cool part" and "the idiot's part" osiin. Idiot's part käsittää siis Internatiol Driven ja sen varrella olevat turistinähtävyydet Disney Worldeineen. Minä itse viihdyin Orlandon kaikissa osissa, vaikkakin bussin ikkunasta nähdyt tummaihoisten asuinalueet olivatkin vähän ankean näköisiä.
Downtown
Suoaluetta Gatorlandissa
Keskiviikkona lähti lento kohti Suomea Newwarkin ja Tukholman kautta. Ensimmäinen lento oli myöhässä ja ehdittiin nipinnapin lentokoneeseen Newwarkissa, luojan kiitos ei ollut enää niin kovia turvatarkatuksia kuin tullessa! Lento Atlantin yli oli minulle melko tuskaisa, koska sain lähtöpäivänä jonkun pöpön ja olo oli flunssainen sekä lihakset tosi jäykät. Hyvin selvittiin kuitenkin kotiin, vaikkakin matkalaukut jäivätkin jälkeen ja Jari haki ne vasta tänään Rissalan lentokentältä. Minulla oli tarkoitus mennä tekemään maastavetoa tänään, mutta taitaa jäädä huomiselle töiden jälkeen jos kykenee. KÄÄK en oo päässyt kunnolla vetämään moneen viikkoon. Pelkäsin myös, että paino on lipsahtanut reissun aikana yli 60 kiloon vaan tänä aamuna vaaka näytti 58,3kg. Floridassa oli nimittäin hyvää ruokaa eivätkä donitsitkaan huonoja olleet...
Ihana viikko takana vaan on se hyvä olla kotona ja päästä takaisin normaaliin rytmiin. Tästä taas jatketaan normaalilla kaavalla töissä ja salilla jne. Viikon päästä mulla onkin ne penkkikisat ja sitten pääsee keskittymään varuste SM-kisoihin, jännä nähdä miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti