Seuranhakuilmoitus!

Nämä kevyemmät treeniviikot rassaa, koska on aikaa ja voimia pyöritellä ajatuksia päässä. Päässä surisee välillä niin paljon, että osa asioista jo ehtii unohtua... 
En ole kuitenkaan keskittynyt pelkästään asettamaan itselleni erilaisia tavoitteita ja näin torperoimaan seuraavat kisat stressaamalla liikaa sitä, että pystynkö vai enkö pysty. (Blaah.)
Mielessäni on myös pyörinyt mm. miten mukavaa olisi, kun olisi joku samaa sukupuolta oleva treenikaveri, jonka kanssa jakaa tätä naisellista näkökulmaa lajiin. Meillä on kyllä Juankosken Punnerruksen salilla ihan mahtava ja kannustava porukka, terveisiä sinne kaikille! :) Puuttuu vaan se toinen naistreenaaja, joka on kiinnostunut voimanostosta.
Minä kyllä aiheesta jo valmentajalle sanoin ja selitin tätä asiaa, taisi ymmärtää. On joitakin hetkiä, kun tuntuu ettei mies vaan voi ymmärtää minua, pientä naista tämän lajin suhteen. Se kisajännitys nyt yhtenä esimerkkinä. Olen toki saanut voimanostossa itsevarmuutta lisää, mutta uskoisin miehillä olevan enemmän luontaista varmuutta näissä asioissa. Minun pitää löytää vielä se oikea asenne niihin maksiminostoihin, tällä hetkellä se on sitä jännittämistä onnistunko vai enkö ja sitten todennäköisemmin epäonnistun tuon jännityksen takia. 

Olisi todella hieno homma, jos olisi olemassa se treenikaveri samalla (naisellisella)aaltopituudella ja tsemppaus toimisi molemmin puolin. Voisi yhdessä jännittää niitä maksiminostoja ja ymmärtää toista silloin, kun on niitä kiukkupäiviä.
Löytyykö ketään naisihmistä Koillis-Savon alueelta tähän hommaan? 
Voi ilmoittautua suoraan minulle, ei tarvitse olla muuta kuin innostusta ja kiinnostusta lajiin! :)

Kun  aloitin käymään salilla ja näin ensimmäisiä kertoja valmentajan nostelevan vähän isompia painoja, tuli sillä hetkellä joskus äkillinen tarve mennä käymään wc:ssä, etenkin kun oli ykkösnostot kysessä. Nykyään ei enää jännitä katsoa, edes kisoissa. :D
Omat nostot edelleen joskus jänskättää...

Särkyä :(

Minun rannetta on vähän särkenyt viime päivinä. Se murtui muutama vuosi sitten ja nyt on alkanut vaivaamaan. Nuo kivut ja säryt kuuluvat kuulemma lajiin, ei niiltä voi aina välttyä, kun tosissaan tehdään. Onhan se varmasti niin, mutta harmittaa tuo silti. Toivottavasti kipu olisi ohi menevää! Minä kun yritän pitää itsestäni huolta ja ihan varmasti teen kaiken ohjelman mukaan, ei ylimääräisiä juttuja salilla jne. (No ne venyttelyt jäivät tuossa yhdessä vaiheessa vähän vähemmälle, kun luulin ettei kireyttä ole, tuota asiaa korjaan...) Olen jopa käynyt hierojallakin säännöllisesti. Sitten minut palkitaan tästä kaikesta rannesäryllä, ÄRSYTTÄÄ!!

Onneksi kohta on maanantai, sillä kyykkäämistä tuo ranne ei estä ja penkkipäivänä laitan metrin verran rannesidettä, jotta varmasti tukee. Pää hajoaa muutenkin tälläisten kevyiden viikkojen aikana, lenkkeilykin on ollut pakkopullaa, kun olen päässyt vasta pimeällä lenkille. 
Kevät se vaan kuitenkin tulla porskuttaa, tiet sulaa ja illat ovat valoisampia ja pakostakin mieli virkistyy. 
Ihania treenipäiviä kaikille, paistaa se aurinko sieltä salin ikkunoistakin (paitsi jos sali sattuu olemaan maan alla) :)