Tässäpä pientä tarinaa reissusta ja mietelmiä kisasta:
Lähdettiin kisareissulle lauantaina illalla 21.4. Ajeltiin Juankoskelta ensin Helsinkiin ja siitä sitten suunnattiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Koko reissun ainut ikävä asia sattui siellä, kun eivät meinanneet päästää ensin matkustamaan, koska tyttäreni Emmin matkustuspapereissa oli lentokentän henkilökunnan mukaan jotain häikkää. Etelä-Afrikkaan tarvitaan konsulaatissa laadittu lupapaperinippu, jos lapsen oma isä ei matkusta mukana. Nämä paperit olin hankkinut jo hyvissä ajoin kaikkien sääntöjen mukaan. Meille tosiaan sanottiin lentokentällä ensin ettei voida matkustaa koska yksi paperi puuttuu. Tässä vaiheessa meinasi taju lähteä...sitten kävin tunnin aikana kaikki mahdolliset tunneskaalat läpi ennen kuin asia oli selvitelty ja matkustuslupa saatu. Emmille ei mikään mukava alku esimmäiselle ulkomaanmatkalleen ja koko reissun ajan tyttö pelkäsi, että kaikkien turva- ja passintarkastusten aikana pitää käydä sama rumba lävitse. :(
Lentoyhtiönä käytettiin Turkis Airlinesia ja lennettiin Istanbulin kautta. Lentomatka sujui hyvin ja varmasti kyseistä lentoyhtiötä tulee käytettyä uudemman jos tarve vaatii. Oltiin mastersjoukkueen kanssa samalla lennolla ja matka sujui rattoisasti.
Lopulta oltiin perillä ja vuokra-autolla ajeltiin Johannesburgista kisakaupunkiin Potchefstroomiin. Huom! Vasemman puolimmainen liikenne! Onneksi Jari ajoi koko reissun ajan...
Potchefstroomiin oli parin tunnin ajomatka motaria pitkin. Kun päästiin paikalle ajeltiin suoraan kisahotelliin siis sinne missä kisa järjestettiin ja oletettiin että myös yövytään. Yllätys olikin suuri koska kisajärjestäjä olikin jakanut meitä eri hotelleihin eri puolille kaupunkia. Meidän hotelli olikin 30km päässä kisapaikasta keskellä maaseutua. Ei pistetty pahaksemme vaikka kisavaakaa ei hotellissa ollut ja ajomatkaa tulikin vähän aina suuntaansa. Paikan nimi on Elgro River Lodge ja siellä oli todella kaunista ja erittäin rauhallista! Meillä oli oma mökki ja mastersjoukkueella myös
omansa. Ekana yönä heräsin kun lepakko lensi naaman yli, mutta muuta ongelmaa ei ollut. :)
Tässä meidän mökki! Aivan vieressä menee joki jonka virtausta ja heinäsirkkojen sirinää oli ihana kuunnella illalla mökin edustalla istuen. Nähtiin myös paljon eläimiä aina kun ajeltiin kaupunkiin ja takaisin. Seeproja, apinoita ja sarvekkaita laiduntajia joiden nimiä emme tienneet (gnuita? impaloita?) jne. Elgro Lodgessa järjestetään myös esim. savanniajeluita. Tiet olivat kaikki aidattuja joka puolella juurikin näiden villieläimien takia etteivät hypi tielle ja mitä korkeampi aita niin sitä todennäköisempää oli nähdä joku eläin siellä takana savannilla.
Maanantaina alkoivat kilpailut ja Jari oli koko joukkueen virallinen huoltaja. Masters-nostajia oli neljä ja yleistensarjojen kolme eli minä ja Sandvikit, tosin Kenta ja Marcela tulivat Potchefstroomiin vasta lopummalla viikkoa. Maanantaina mentiin aamulla kisapaikalle jännäämään Antero Kaurasen kilpailua ja Antero nosti MM-hopeaa! Päivä jatkui ja iltapäivällä kisalavalle nousi Tomi Vikla ja nosti myös jännässä kisassa hopeaa
Minä pääsin aamulla ennen kisan alkua tekemään kyykkyä kevyesti. Oli muutes melkoisen jäykkää menoa! Lämmittelypaikka oli hyvä, siellä oli neljä telinettä ja paljon tilaa. Siinä oli myös kiropraktikkojen piste eli sinne pääsivät kilpailijat ja huoltajat niksauttajalle ilmasiksi. Minä en ennen kisaa uskaltanut...
Siinä kevyet kyykyt maanantailta ja vähän penkkiä tiistailta.
Kisan jälkeen mentiin sitten paikalliseen ravintolaan Mike's Kitcheniin syömään. Se olis siisti paikka, hyvä ruoka ja hyvä palvelu sekä edullinen. Siellä käytiin joka päivä! Spar kauppa löydettiin ja sieltä saatiin mökille iltapalaa ym. Etelä-Afrikassa ruoka ja vaatteet yms. on halpaa, n. 1/3 suomen hinnoista parhaimmillaan. Toki turisteille tarkoitetut kaupat lentokentillä jne ovat sitten vähän kalliimpia.
Potchefstroom on nätti kaupunki ja ihan rauhallisen oloinen, vaikka ei me siellä illalla kuljettukkaan hirveästi. Tiistaina tutustuttiin paikallisiin ostareihin ja tuli käveltyä ihan jonkin verran. Kiitos Jarille ja Emmille kärsivällisyydestä. <3
Keskiviikkona oli myös suomalaisia kisalavalla. Jännittävässä kisassa nosti pronssille Tarmo Vanhamäki ja Lasse Leinonen nosti MM-kultaa omassa sarjassaan. Koko päivä hurahti kisapaikalla. Meillä oli Emmin kanssa kuitenkin tosi mukavaa. Emmi pulahti hotellin uima-altaaseen, otettiin vähän aurinkoa ja luettiin ym. Ruokaa sekä naposteltavaa oli myös saatavilla, tosin minulla alkoi olla painon kanssa vähän tiukkaa. Vedin salaatti linjalla...
Olin Emmille ehtinyt opettaa penkkipunnerruksen sääntöjä samalla, kun jännättiin suomalaisten kisoja. Tarkkasilmäinen tyttö!
Minä en pitkään pystynyt auringossa olemaan kerrallaan, sen verran se tuolla päiväntasaajan alapuolella porotti! Paikalliset valmistautuvat talveen ja osa kulki toppatakeissa. Yöt ja aamut olivat tosin viileitä, mutta päivällä kyllä tarkeni shortseissa ja t-paidassa.
Kisat olivat melko tukalia niille, jotka nostivat isossa ryhmässä eli parhaimmillaan n. 19 nostajaa per ryhmä. Siinä sai oman nostovuoroansa odotellessa istua ulkona varjossa...
Torstaina ajeltiin ja tutkittiin paikallista maaseutua. Tämä kuva on Etelä-Afrikan seitsemmännestä maailmanperintökohteesta. Se oli sellaista kaunista kallioaluetta. Siellä oli paikallinen opas joka kertoi meille alueen historiaa. Kauniit olivat näkymät ja punaisia teitä riitti ajella...
Meikäläinen oli vesilinjalla melkeimpä. Illalla oli vähän hankalaa, kun ei ollut sitä vaakaa. Olin toki aamulla käynyt kisapaikan vaa'assa. Menin aikaisin nukkumaan, koska aikaisin piti aamulla lähteä kisapaikalle vaa'an lukemaan ihmettelmään...
Perjantaina sitten koitti se minun H-hetkeni. Voin sanoa ihan rehellisesti, että kyllä jännitti! Vaa'an lukema oli minulle aamulla sen verran suosiollinen, että sain hieman syödä ja juoda ennen virallista punnitusta klo 10. Kaikki avoimen luokkien 47kg-63kg sarjan naiset nostivat yhtenä ryhmänä eli oliko siinä yhteensä 19 nostajaa!
Kisavaaka näytti minulle lukemaa 62,52kg (muistaakseni :D). Sen jälkeen tankkausta ja odottelua... Vihdoin pääsi lämmittelemään! Minua ja Marcelaa oli huoltamassa Jari ja Kenta sekä joukkueenjohtaja Markku Kemppainen. Hommat sujuivat hyvin! Emmi istuskeli lämmittelyhuoneen oven suussa ja näytti jännittävän yhtä paljon kuin äitinsä.
Viimeinen lämmittelynosto 110kg napsahti rintaan melko helposti ja tuntui ehkä vähän "huteralta" omasta mielestäni ja aloitusta laskettiin 115kg:sta 112,5 kiloon. No huoh...
Ennen lavalle menoa oltiin mietitty mitä sanon sille tangon antajalle englanniksi. Ja omalla vuorollani kaikki sujuikin hyvin, sain tangon käsilleni nätisti ja asento oli hyvä....tanko irtosi rinnasta hyvin, mutta nosto hylättiin tuomari äänin 3-0. Loppuojennuksessa huojuntaa. Toinen nosto lähti hyvin jälleen, mutta TAAS HYLKY!! Vasen käsi nytkähti hieman ojennuksessa. Voin sanoa, että ajatus oli vittusaatanaperkelejumalauta. Pitkä aika odotella ja käydä läpi vaikka mitä ajatuksia ennen kolmatta yritystä... Kolmanteen yritykseen kaikki taas samalla tavalla hyvin ja JES se meni läpi kolmella valkoisella valolla!
Linkki koko kisaan:
Mun onnistunut ainokainen nostoni alkaa kohdasta 47:45. En ole katsonut edellisiä nostojani videolta, mutta tuo selostaja sanoo hyvin "lack of control" toisessa nostossa.
Lopullinen sijoitus oli 5. Neljänteen sijaan olisin tarvinnut 125kg ja mitalikolmikko meni omia menojaan... En ole todellakaan omaan tulokseen tyytyväinen, mutta olen tyytyväinen siihen että sain tuloksen. Olin pitkin viikkoa nähnyt niitäkin, jotka saivat lähteä kotiin ilman tulosta.
Parannettavaa on omassa tekemisessä ja paljon. Toi loppuojennus on saatava paremmaksi ja siihen on kiinnitettävä huomiota. Kisapainossa mun katana on melko reilu mulle ja pitää miettiä oma kisadiettiä uudelleen ym. ARGH. Niin lähellä mutta silti aivan saatanan kaukana...ei toi rauta painanut nytkään.
MM-kisalava on muuten samanlainen kuin kotimaassa, ei se siitä juurikaan eroa. Turhaan siis jännitin... Tuomaritkin olivat yhtä tiukkoina kuin esim. SM-kisoissa.
Tässä vaiheessa tekstiä kiitän koko suomen joukkuetta saamastani tsempistä, iso kiitos teille! Ja kiitos Markulle, kun olit Emmin kanssa kisan ajan! :)
Kiitos myös kotikatsomoon, oli varmaan aika jännää saanko tulosta vai en. :D
Mun kannustaja <3
Suomen joukkueen toinen naisnostaja Marcela Sandvik nosti hienosti MM-hopeaa sarjassa N52kg.
Illalla oltiin kolmistaan ainoina suomalaisina meidän mökissä, mutta saatiin tälläinen kaveri illaksi ja seuraavaksi aamuksi. Nälkäinen kaveri olikin! Ilmeisesti Suomen mastersjoukkue oli pitänyt huolta kisusta ja heidän lähdettyä se etsiytyi meidän seuraan. Suomalaiset ymmärtävät pikkukisun sielunelämää... :)
Oli siellä pari pikkuruista koiraakin pyörimässä. Etelä-Afrikassa on ihmisillä paljon koiria! Pihavahteina ilmeisesti, koska talojen ympärillä olivat korkeat aidat ja koira pihalla. Se kertoo siitä, että rikollisuutta on... Nähtiin myös apina kolmikkokin hotellin pihamaalla, mutta ne olivat tosi arkoja.
Lauantaina aamulla lähdettiin haikein mielin kohti kisapaikkaa viimeisen kerran ja Elgro Lodge jäi taakse. Saatiin aamupala viimeisenä aamuna ihan mökkiin asti ja melko reilu aamupala se olikin. Pikkukisu sai osansa. :D
Kentalla oli lauantaina kisa ja Jarilla jatkuivat huoltohommat. Lauantaina oli pelkästää avoimen luokan 120kg ja +120kg sarjat, kaikki tietty samassa ryhmässä. Liki 20 hikistä ja iso ukkoa...ei käynyt kateeksi, kun jo itsellekin teki pahaa helteessä penkkipaita päällä hikoilla.
Kenta tuli kisassa neljänneksi. Tuomarilinja oli valitettavasti lauantaina hieman erikoinen ja siitä jäi paha maku suuhun...samalla linjalla mun eiliset kaksi ekaa nostoa olisivat olleet hyväksyttyjä...nojoo. Ei muuta pahaa sanottavaa kisasta.
Loppureissu kuvina:
Näkymä Elgro River Lodgesta joelle.
Lauantaina kisan jälkeen ajeltiin Sun Cityyn (n. 250km) Ihan uusi tuttavuus meille! Sisäänpääsy piti maksaa ja siellä olisi ollut vaikka ja mitä. Huvipuistoja, casinoita ym. Me kierreltiin vähän sisällä isossa ostoskeskuksessa ja syötiin. Oli aivan karsea nälkä ajomatkan jälkeen...
Tutkittavaa olisi ollut varmasti päiväksi tai pariksi.
Meidän hotellimajoitus Sun Cityn vieressä. Kiva pikku "guest house" josta ajeltiin aamulla Pilanesbergin luonnonsuojelualueelle.
Tällä kaaralla saatiin neljän tunnin savanniajelu, välissä oli tosin "light lunch" järkyttävän kokoisesta puffetista. Huh...maha tuli täyteen!
Meidän opas oli kertoi eläimistä paljon nippelitietoa. Esim. seeprat ovat melkoisia kaasupalloja ja ne piereskelevät paljon. Kirahvit nähtiin melko läheltä, minusta ne ovat todella kauniita...
Tämä se vasta olikin upea! Salametsästys on todella iso ongelma, jonka estämiseksi tehdään paljon työtä.
Norsut tulivat juomapaikalle. Samalla juomapaikalla nähtiin myös virtahepo pentuineen.
Kissaeläimistä nähtiin melko kaukaa gepardi. Kiikareilla näin kuinka tämä nopea kisuli hätisteli laiduntavaa eläinlaumaa....
Takana on aivan mieletön viikko Etelä-Afrikassa. Vaikka kisa ei mennytkään suunnitelmien mukaan se oli todella tärkeä ja hieno kokemus. Jotain mitä en olisi ikinä voinut uskoa tekeväni. Ja matka on vasta alkanut! Kiitos Jarille huollosta ja kaikesta tuesta. <3 Kiitos Emmille kun on jaksanut niin hyvin kaikki tylsätkin jutut reissun aikana ja jaksoi äitiä kannustaa viimeiseen nostoon asti, se auttoi paljon! <3
Pilanesbergin jälkeen ajeltiin Johannesburgiin lentokentän viereen hotelliin yöksi. Sielläkin syötiin puffasta mahat täyteen! Huone piti luovuttaa klo 11 ja lento lähti Suomeen vasta klo 19 joten saatiin kuluttaa lentokentällä aikaa syöden, shoppaillen ja unoa pelaten. Matka kotiin oli tosi rankka, nukuttiin kaikki huonosti. Oli tosi ihana päästä kotiin tiistaina illalla...
Kiitoksia Karolle kissan hoidosta! Ja mun äitille ja veljelle koiran hoidosta! Kiitos tsempeistä ja kannustuksesta. Homma jatkuu! Kävin tänään jo kyykkäämässä ja penkkaamassa silleen sopivasti. Jumia ei juuri ole, mutta rauta painoi totta kai kaiken reissaamisen jälkeen. Lepoviikko jaloille on tehnyt kuitenkin hyvää, koska kipuja ei ole enää. Huomenna varmaan maastavetoja ja su/ma alkaa uusi ohjelma kyykyillä. Kesän penkkikisat joudun jättämään väliin, että saan treenata penkkiä pidemmän jakson. Paidalla nostamista pitää tehdä enemmän, että tulee varmuutta.
Emmin ja Jarin arki alkoi tänään ja mulla alkaa huomenna töihin menolla... Onneksi mä tykkään mun arjesta, vaikka mulla jäikin Etelä-Afrikkaa ikävä.
Jospa sinne vielä joskus pääsisimme uudelleen... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti