sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tekis mieli itkeä...

...mutta en itke.

Tänään sunnuntaina starttasin ohjelman viimeisen treeniviikon ennen kevyttä viikkoa ja sen jälkeen alkaa kisoihin valmistava ohjelma.
Otin kyykkyä raakana 100kg asti kolmosta ja polvisiteillä 110kg ja 117,5kg, edelleen kevyttä. Alkaa kapea jalka-asento olla ihan jees! Trikoon alaosalla vika 2x142,5kg oli myös kevyt kuin mikä. 
Sitten olkaimet ylös. Kädet eli oikea ranne ja vasemmassa mikä lie hermopinne olivat vaivanneet jo satkusta asti vaan todellinen tuska alkoi, kun tangossa oli 150kg. 
En meinannut saada tankoa enää telineestä irti kun vasen käsi ei pitänyt. Otin tangon sitten niskaan ja siinä kyykätessä tanko valui alas oikealle paikalleen. No. Kyllähän sen tietää miten syvälle sellainen etupainoinen kyykky menee... 
Seuraava 157,5kg ja tanko tuskalla selkään. Samoin 165kg, joka oli paras kyykky näistä kolmesta. Vaan se SYVYYS ei tullut ei. Trikoo otti mukavasti vastaan, kun oli olkaimet ylhäällä. Eipä tuo rauta paina, mutta ei paljoa lohduta jos on korkea kyykky. 
Voi kunpa kisoissa saisi kyykätä olkaimet alhaalla...

Vasen käsi oli aivan saatanan kipeä. Vittu. Oikea käsi se oli joka ennen on vaivannut...toki vaivasi se nytkin vaan sen kipu peittyi sitten toisen käden juilintaan. Taas tää sama paska sitten alkoi mikä oli ennen Joensuun kisoja. 
Kokeilin valmentajan neuvosta erilaista otetta tangosta: 
eli silleen että tanko lepää kämmennellä enkä purista kättä ollenkaan nyrkkiin (peukalo samalla puolella tankoa kuin muut sormet). Loppusarjoissa 127,5kg tangon sai otettua selkään sillä tavalla, mutta enpä usko sen onnistuvan jos tangossa olisi +160kg...saattaisi pieni epävarmuus iskeä.
Tämä on asia mikä pitää opetella kisojen jälkeen pienemmillä painoilla.

Huomenna on hieronta ja vapaapäivä töistä eikä treeniäkään ole. Hierotutan kädet ja selän mun vakiohierojalla Hämelän Päivillä. Vasemmassa kädessä jossain ojentajan alaosassa ja kyynärpään seudulla tuntuu olevan kipeä kohta joka varmaan aiheuttaa sen kivun, kun otan vähänkin isomman kyykkyraudan selkään. Kipu onneksi hellittää hetki kun saan tangon irti telineestä, mutta tuntuu että sormet lipeää irti juuri sillä kriittisellä hetkellä.

Jälleen kerran mun täytyy kiittää Jaria jonka ansioista Eve-Rinsessa sai keskittyä pelkkään kyykkäämiseen ja valitukseen. Kiitos treenikamuille varmistamisesta ja valituksen kuuntelusta sekä kaikesta myötätunnosta. Kiitos mun lapselle, joka malttoi olla äipän treenin ajan kuin pieni enkeli. <3
Ti-pe on treeniä ja penkkipaitakin lähtee tuulettumaan torstaina!

Palaillaan! Kyllä tämä tästä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti