perjantai 27. toukokuuta 2016

Väliaikatietoja

Hengissä on kitkuteltu tämäkin viikko melkein loppuun asti, jei!

Salilla olen käynyt maanantaina ja tiistaina. Maanantaina tein pääliikkeitä todella kevyesti plus venyttelyt päälle. Tiistaina kokeilin omaksi iloksi kyykkytrikoita olkaimet alhaalla. Trikoilla ja polvisiteillä touhuaminen menisi muuten ihan kivasti, mutta suurin puristus tuntuu valitettavasti päässä "verisuoni katkee aivoissa ihan justiinsa"-tyyppisesti, joten täytynee harjoitella saamaan paineet kyykätessä vyöhön eika päähän. Mä en muuten ymmärrä miten se onnistuu raakakyykyssä muttei varusteilla? Ovathan ne toki kaksi täysin eri asiaa, mutta tekniikka on silti sama.
Kokeilin huvikseen miten puku toimisi vedossa. Muuten hyvä, mutta ei oikein tahdo saada tangosta kunnon otetta...

Keskiviikkona oli aika kiireinen työpäivä, joka jatkui vielä illallakin. Äkkiä joka paikkaan rupesi kolottamaan oudosti ja tuntui kuin nousisi kuume. Torstaiaamuna leikin jonkin sortin sankaria ja räpiköin pari tuntia töissä ennen kuin oli pakko tulla kotiin makaamaan. 
Yritin valehdella työterveydessä, ettei mua oikeastaan mikään vaivaa, mutta siitä huolimatta minut pakotettiin pitämään sairaslomaa 3 päivää (pyysin vain yhtä). Valitettavasti väsymys ilmeisesti paistoi naamasta ja tiedän hyvin itsekin, että kroppa tahtoo viestittää jotain. Jo pari viikkoa aikaisemmin minulle suositeltiin sairaslomaa työterveydessä, mutta en itse tahtonut sitä. 

Olen ilmoittanut olevani sitä mieltä, että "työstressistä" johtuva s-loma on vain lusmuille. Ilmeisesti itse kuulun siihen osaan ihmisistä, jotka eivät lopeta/hidasta ennen kuin on aivan pakko.
Tunnen kuitenkin edelleen olevani laiska pullukka, joka ei saa elämässään mitään aikaiseksi. Käyn vaan huvikseen nostelemassa vähän puntteja salilla saamatta juurikaan tulosta, töissä asiat eivät tule ainakaan minun toimesta hoidetuksi ja kotikin voisi olla aina vähän siistimpi + tuoretta pullaa tuoksumassa... Joudun siis todella pinnistelemään ja puristamaan itseäni, jotta saisin levätyksi ja se onnistuu ainoastaan silloin kun olen kipeä. 
Tulin siis jälleen kerran kipeäksi ja eilisen päivän nukuin lähes kokonaan. Tänään on ollut vähän parempi, todella suuri ahdistus saamattomuudestani vaivaa tietysti sekä kokonaisvaltainen heikotus. Mitenhän huomisen pärjään...


Jouduin salakuvauksen uhriksi! Tosin muuten en uskoisi, että meidän kissa saattaa sittenkin pitää minusta, ainakin silloin kun olen lähes tiedottomassa tilassa. Mun henkilökohtainen hoitaja-kissa. :)

Miten tämä lässytys nyt sitten liittyisi omiin treeneihin? Sitä tässä olen myös pohtinut kovasti. Asiahan on niin, että ilman saliharrastusta en jaksaisi näin hyvin. Raskas työ ja fyysinen harrastus vie ajatukset harhailemasta pois turhasta, suosittelen tätä jokaiselle jolla on taipumusta mietiskellä liikaa syntyjä syviä! Toisaalta ilmeisesti olen jollain tapaa kadottanut osan itseäni liian tekemisen mukana. 
Minun pitää jotenkin "aloittaa alusta" koko homma. En oikein osaa sanoa miten, mutta en ainakaan voi tällä hetkellä ottaa treeneistä isoa stressiä. Homman pitää olla hauskaa! 
Kisojen jälkeiset yöt nukuin todella huonosti, heräilin aamuyöstä hikisenä, vasenta käsivartta särki ja ajatukset pyörivät treeneissä ja tietenkin työasioissa. Mietin mm. kannataako minun ylipäätään treenata, onko järkeä jne... Seuraava tähtäin on edelleen siellä Kajaanissa, katsotaan sitten miten siitä eteenpäin.

Onneksi tällä viikolla on ollut myös mukavia hetkiä.

Juomatauko lajien välissä. Minun tyttäreni Emmi kävi ensimmäistä kertaa Juankosken Kuohun järjestämissä viikkokisoissa. Lajeina oli pallonheittoa ja 40 metrin juoksu. Hienosti meni!

Minäkin kävi suunnilleen Emmin ikäisenä yhdet yleisurheilukilpailut edesmenneen isäpuoleni Ilpo Tikkisen innoittamana. Valitettavasti urheilutaukoa tuli liki 20 vuotta, vaikka sainkin palkinnoksi Hyrylän Reippaan järjestämistä kisoista hopealusikan. Ilpolle kiitos kannustuksesta, vaikkei se juuri kantanut hedelmää paitsi vasta tänä päivänä. Isäpuoleni oli kantava hahmo Keski-Uudellamaalla urheilu- ja musiikkipiireissä. Yksi Ilpon silloisista valmennettavista on edustanut Suomea olympialaisissa vuonna 2008 eli mulla on ollut huippuvalmentajat aivan alusta asti! 
Odotellaan nyt lähdetäänkö Emmin kanssa urheilukentälle myös ensi tiistaina vai katsellaanko vielä muutama vuosi alkaako urheilu kiinnostaa. Ja äiskähän on tarjoutunut edelleen sen ponin ostamaan... :)

Äiteen ilopilleri!

Eläimet tuovat myös iloa elämään. Tosin koira teki äskettäin omatoimisesti puutarhatöitä ja kissa paskoi suihkuun.

Taka-alalla iso tuki ja turva. <3

Eli siis rönsyilevästä kirjoituksestani johtopäätöksenä voisi vetää, että vähän väsyttää tällä hetkellä ja pitäisi yrittää vähentää stressiä. 
Stressiä tuovat elämään: 
A) työkiireet, nykypäivänä työelämässä oli ala mikä hyvänsä pitää olla erittäin tehokas. Minä onneksi olen oppinut siihen. Tuntuu nyt vain siltä etten ole kuitenkaan tarpeeksi vahva sietämään sitä vai siedätänkö sittenkin itselläni liikaa, kas siinäpä pulma... 
B) Kisoihin valmistautuminen ja sitten totaalinen epäonnistuminen. Toisaalta miksi turhaan valmistautua kisoihin, jos ne aina menevät melkein kirjaimellisesti penkin alle?
C) Muu touhu ja suoriutuminen. Koti on siisti, vaikka aina ei tarvitsisi puunata koko aikaa, mutta onneksi on pieni koti ja täällä asuu toinenkin joka puunaa tarvittaessa. Muut harrastukset ovat jääneet taka-alalle ja se stressaa! Oma henkinen hyvinvointi kaipaa kavioeläimiä, mutta kroppa ei oikein tahdo jaksaa. Ei jaksa tarttua edes kynään ja piirtää jotain yksinkertaista...argh. Ja kavereitakin olisi mukava joskus jaksaa nähdä...

Eipä tämän avautumisen ollut tarkoitus kuin lähinnä selvittää omaa päätä ja kiinnostaa korkeintaan lähipiiriäni. Yritän palailla treenin pariin sunnuntaina tai maanantaina. Kroppa on ollut melko sekaisin pari päivää, mutta uskon että pikku tankkaamisella ja levolla päästään taas voiton puolelle. Melko hiilarivoittoisesti on menty pari päivää, kun ei oikein mikään mene alas sipsien ja suklaan lisäksi. 

Isäpuoleni Ilpo Tikkisen muistolle. Ilpo oli kova Zappa-fani ja niin olen minäkin kiitos hänen. Ekana Zapan laajasta tuotannosta tuli tää biisi mieleen.

Oman isäni muistolle, joka oli enemmän pelkästään musiikkimiehiä. Jeff Healeyn mukaan oli nimetty myös isäni edesmennyt kissa Jeffiina.

Ja tulevaan: hierontaa tiedossa ensi viikolla, sillä välin muuta lihashuoltoa yläkropalle, edelleen hermopinne vasemmassa lavassa vaivaa. Oli tarkoitus kokeilla nyt loppuviikosta penkkiä, mutta jää kokeilut ensi viikkoon ja ehkä hyvä niin... Palaillaan seuraavan kerran kyykkytreenien merkeissä! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti