Tyttäreni kanssa käytiin myös pulikoimassa eilen Outokummussa ja laskettiin vesiliukumäestä, vaikka minua pelotti ihan hirveesti. Torstaina oli nelijalkaisen terapeuttini vastaanotto talvisissa maisemissa, täällä on muutaman päivän ajan ollut ihan oikea talvi! Niin ja töissä olen käynyt myös, jos sitä nyt tarvitsee erikseen mainita.
Olen nyt sitten syönyt "ihan hulluna" kerran siihen on varaa, kun se kisapainokin oli reilusti alle 63kg... Hirveesti pitikin stressata painoa, joka mun tapauksessa oli aivan turhaa, tosin huolimatta stressistä söin silti hyvin. Minun motot tuon ravinnon suhteen ovat olleetkin melkein tätä luokkaa, että "kalori on paras lisäravinne" ja "lihas kasvaa läskin alla".
Jälkeen päin ajatellen, valmistautumiseni kilpailuihin oli kyllä ihan ensiluokkaista. Söin ja lepäsin.
Ja kisojen jälkeenkin olen syönyt ja levännyt koko viikon! Vaikka tosi vaikeaa se on ollut, kroppa on jo ihan vireessä seuraavaan treeniohjelmaan. Mikään paikka ei ole ollut jumissa, lukuunottamatta selkää, joka oli vähän juntturassa sen ruman 120kg maastavedon jälkeen, mutta sekin oli oikeastaan vain sunnuntain ajan...
 |
| Lunta tuli ihan kunnolla ja hauskaa oli koirilla ja lapsella etenkin! |
Minä olen onnellisessa asemassa, koska minulla on valmentaja koko ajan saatavilla, jonka kanssa voin neuvotella, jos jokin asia mietityttää. Tekniikoita korjaillaankin usein, eli aina kun samaan aikaan ollaan salilla, 2-4 krt viikossa. Usein olen eri mieltä (tietysti), ohjelmissahan on aina ihan liian vähän sarjapainoa ja liian vähän sarjoja muutenkin...Eihän sellasilla ohjelmilla voi kehittyä, lisää rautaa! Myönnän, että valmentaja on kyllä useimmiten oikeassa, usein itsekkin ymmärrän pointin, kun vain vähän aikaa mietin asiaa (ja treenissä viimeistään tuntenut sen "miten vähän rautaa" sitä taas olikaan ohjelmaan laitettu ;)). Useimmiten oikeassa sanon, vain siksi, koska valmentaja on mies ja minä nainen. Joskus olisikin mukava saada näisnäkökulmaa tähän voimaharjoitteluun, mutta meidän salilla olen ainut nainen, joka voimanostoa harrastaa. Helsingin kisoissa oli mukava vaihtaa muutama sana muiden naiskilpailijoiden kanssa, koska on se silti eri asia treenata naisena kuin miehenä. Minulla ainakin mielialat vaihtelee joskus railakkaasti ja se saattaa näkyä myös treenissä, näin niin kuin yhtenä naisellisena esimerkkinä mainitakseni...
Valmentajan motto muuten on: "hiljaa hyvä tulee." Siis TODELLA ärsyttävää! Kaikkimullehetinytkiitos. Onneksi hän on pitkäpinnainen ja ihana mies, joka jaksaa minua myös muutenkin arjessa. :)
Enää on yksi päivä ja pääsee salille, jee! Tää lihasten palauttelu on tosi rankkaa, ainakin henkisesti, ei oikein tiedä välillä miten päin olisi. Meidän salille tuli muuten uusi ja hieno hack/prässilaite, mutta taidan silti pitäytyä visusti kyykyissä ja maastavedoissa. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti