Perjantaina 6.9. lähdettiin Jarin kanssa kaksistaan autolla kohti Helsinki-Vantaa lentokenttää. Aamupaino oli mukavasti 63,05kg. Olin ottanut buranaa päänsärkyyn kun niska-hartiaseutu tuntui olevan juntturassa. Lentokentällä aika kului mukavasti ja yllärinä liput tulostettua näkyi istumapaikat olevan businessluokassa. Jotta tuli tämmöinen kokemus nyt sitten koettua! En mä tarkoituksella ollut näitä varannut, ihan normaalihintaiset lennot olin ottanut.
Perillä Italiassa oltiin myöhään perjantaina illalla ja vuokra-autolla kisahotellilla puolenyön tietämillä. Pikkuisen vätysti jo... Lauantaina sitten alkoi päänsärky ihan huolella ja se tuo yleensä tullessaan myös pahoinvoinnin, kun tarpeeksi kovaksi yltyy. Elättelin toivoa, että se kestää vain päivän kuten yleensä tekee. Tosin pitkään aikaa ei pahoja päänsärkyjä ole ollutkaan, kun jätin toimistotyön pois.
Käytiin joka tapauksessa Milanon keskustassa ajelemassa. MÄ AJOIN SINNE! Oltiin otettu pieni auto ja lisätty meidät molemmat kuskeiksi, joten ensimmäistä kertaa ajoin ulkomailla. En ole ikinä ajanut edes Helsingissä ja mulle tuo Juankosken toriremontti vaihtuvine liikennejärjestelyineen on seikkailu puhumattakaan ajelusta Milanon keskustassa....
Matkan varrella tuli pari pientä raivaria ja yhdet itkut, mutta hengissä selvittiin. Jari sanoi muistaakseni ainakin kaksi kertaa matkalla, että voitaisiin kääntyä takaisin hotellille kun mulla on kisa jne, mutta mä olin että: "NYT AJETAAN PERKELE SINNE MILANOON KUN ON TÄNNE ASTI TULTU!#&!#%!!
Joku kirkko siinä taustalla, jonka ympärillä oli TOSI paljon ihmisiä. Ja puluja.
Jari oli intona halvoista viineistä, mä en oikein jaksanut olla...
Oon just saanut auton parkkiin Milanon keskustassa!!
Sitten mun oli pakko vetästä Burana 800mg lärviin ja ottaa pienet unet hotellilla. Käytiin sen jälkeen kisapaikalla katsomassa, kun Andreea Vasilescu nosti sarjan 52kg voittoon! Aamulla ennen Milanon reissua oltiin jo kävästy kisapaikalla ja todettu puitteet asianmukaisiksi. KADEKSAN lämmittelytelinettä... Paikkanahan toimi Italian voimanostoliiton oma harjoittelu/kisa-areena. Aivan huippu!
Illemmalla mä menin ajoissa petiin toivoen, että päänsärky ja huono olo häviäisi yön aikana. Jari lähti syömään muiden suomalaisten kanssa. Mun paino oli lauantaina illalla 63,85kg ja painonveto ei tuottanut ongelmia, kun en mitään olisi muutenkaan pystynyt syömään.
Yöllä heräilin vähän väliä ja tunnustelin oloa...vaan ei. Otsa oli tulessa. Klo 5:30 heräsin ja otin taas Buranaa naamaan valmiiksi ja yritin nukkua vielä hetken.
Paino oli yön aikana laskenut yli kilon. Ja sitten kisapaikalla, punnitus alkoi klo 8. Mä en ollut tässä vaiheessa ollenkaan varma miten tulee käymään, tuntui että yrjö lentää ihan justiinsa. Olisi tehnyt mieli maata pimeässä peiton alla vaan ei... Punnituksesta selvittyä katsottiin telinekorkeudet ja sitten menin makaamaan valitsemani lämmittelytelineen viereen, välillä yritin tosin myös istua. Mitään en saanut alas menemään, muutamaa sipsiä ja pari palaa suklaata lukuuottamatta.
Ajatuksia jos jonkinlaisia pyöri päässä, lähinnä vitutti kuin pientä oravaa! Olin laskenut aloituksia 5kg alunperin aijotuista ja suunnitelma oli mennä ihan vaan nosto kerrallaan ja yrittää päästä kisalavalle asti. Tuntui niin epätodelliselta miten iso työ oli tehty ja kunto kohdillaan sitten olo oli helvetti tämä!! Semmonen pieni sisuuntuminen tuli ja siitä sitten tangon kanssa kyykkyä lämmittelemään.... Välillä oli parempi ja välillä huonompi, mutta adrenaliini peitti onneksi nostotilanteessa pahimman alleen. Viimeinen lämmittely 155kg tuntui pehmeältä ja jalat paineettomilta, aloitusta laskettiin vielä 5kg joten tangossa oli 160kg kun menin kisalavalle. Pientä heilumista, mutta 3-0 läpi Jarin huutaessa syvyyden. Seuraavaan pyydettiin 167,5kg ja jälleen 3-0. Pistettiin 5kg lisää ja tässä vaiheessa IPF:n presidentti tuli huutelemaan, että halutaanko korottaa 175 kiloon kun tangossa olikin ollut 170 kg. No haluttiinhan me. 175kg meni 2-1 läpi, varman päälle otettiin. Tuntui maksimilta. Ja uusi Burana naamaan....vaikka ei niistä apua ollutkaan.
Penkin lämmittely alkoi ja tää oli paras kohta kisassa, kun sai pötköttää penkillä ihan luvan kanssa!
Jari vilvoittelee! Jarilla oli isoin työ, mun ei tarvinnut kuin nostaa...
Penkin lämmittelyt menivät hyvin, viimeinen lämmittely 100kg paidan kanssa rintaa hipaisten ja lavalla aloitus 110kg 3-0 läpi, seuraava 115kg sekä kolmas 120kg 3-0 läpi myös. Helppoa kuin heinän teko ja varmasti jäi varoja ainakin 10kg!:) Tiukkaa paitaa ei todellakaan ruvettu edes harkitsemaan, tässä otettiin varmat kilot pois, kun oli mahdollisuus kultamitaliin.
Penkin jälkeen päänsärky paheni. Siitä pitikin ruveta maasta vetelemään... Vyötäkin piti löysätä välillä ettei yrjö lennä, hyi.. Vika lämmittely 130kg oli löysä ja aloitus laskettiin 135 kiloon. Kyllä vitutti taas. Seuraavaan 142,5kg ja kolmanteen 147,5kg kaikki ylös ja sitten jännämään mikä on mitalin väri. Tässä vaiheessa hopea oli varma, mutta jännättiin vetääkö Iso-Britannian Lauren Elderly minusta 0,5kg ohi maastavedollaan 193kg joka oli myös ilmeisesti Länsi-Euroopan kisojen ennätys 63kg sarjassa. Ja kyllähän se ylös nousi!
Hopeaa tuli yhteistuloksella 442,5kg, Iso-Britannian Lauren Elderly kultaa tuloksella 443kg, Belgian Anne Daineffe pronssia tuloksella 427,5kg ja nää oli Annelle ekat varustekisat!
Tämmönen olo oli kisan jälkeen, Annen salaa ottama kuva. :D
No kisaan lähdettiin huippukunnossa, mutta sitten se ei ollutkaan. Nää on näitä, ei voi ennustaa ja kisa on aina kisa. Jos mä näissä oloissa sain kuitenkin parannettua yhteistulosta 7,5kg niin täähän on ihan hyvä homma! Mulla on olleet mahtavat tukijoukot täällä Suomessa sekä kisoissa huiput huoltajat Jari ja Andreea, iso kiitos huollosta molemmille!
Onnittelut Kuopion painonnostajien Tuomas Puhakalle joka minun kisan jälkeen alkaneissa miesten sarjoissa nosti hopealle sarjassa 105kg. Ja onnittelut koko Suomen joukkueelle klassisessa voimanostossa edustaneille Janina Kokolle, Tuomo Väänäselle, Markus Alitalolle sekä Jari Paajaselle!
Siinäpä kyykky 175kg, penkit 110kg ja 120kg (joka oli helpompi kuin aloitusnosto) sekä mave 147,5kg.
Sunnuntaina Tuomaksen kisan jälkeen ajeltiin Jarin kanssa vuokra kopperolla hirmu ruuhkassa lentokentän hotelliin. Oli tosiaan formulaa ja jalkapallo-ottelua samalla seudulla niin väkeä todellakin oli liikeenteessä... Vihdoin sain syötyä hotellilla vähän spaghettia, ihanaa! Maanantaina aamulla lento lähti kello 6 aamulla takaisin Suomeen ja tällä kertaa lennettiin ihan turistiluokassa. Eikä muuten oltu ainoat suomalaiset koneessa, muutama suomalainen formulafani oli liikenteessä myös.
Oltiin illalla klo 19 takaisin Juankoskella. Tiistaina alkoi mun koulu, mutta onneksi vasta päivällä. Ennen kouluun lähtöä koin kauhun hetkiä, kun aloin pesemään kisapukuja ja huomasin, että mun musta koon 36 penkkipaita puuttuu! Just se millä on tarkoitus nostaa EM-kisoissa kuukauden päästä!! Aivan kaamea paniikki ehti iskeä hetkeksi päälle kunnes tajusin ettei ole montaa vaihtoaehtoa missä se voi olla. Aivan niin, paita oli kaikessa sekamelskassa joutunut Tuomaksen kisakassiin. Ehkä tästä lähin vaikka olisi olotila mikä hyvänsä pakkaan kisakassini kisapaikalla vähän huolellisemmin enkä heitä varusteitani kaverin kassiin. :D
Iso kiitos huoltajat ja seurani Juankosken Punnerrus sekä sponsorit Liki lounasravintola, Juakosken Autohuolto sekä Juankosken Apteekki. Kiitos kaikille kannustuksesta ja tsempistä, tosi tärkeä asia. <3
Nyt yritän saada ruokahaluni takaisin entiselleen, koska varustepenkkipunnerruksen EM-kilpailu kolkuttelee ovella...18.10. nostetaan Tampereella sarjassa 72kg! Mukava lähteä kisaamaan, kun penkki alkaa kulkemaan.
Mä en osaa sanoa miten jatkossa ehkäistä yläselän jumeja ja päänsärkyä. Onhan niitä ollut ennenkin ennen kisaa, kun on ollut matkustusta jne, mutta ei ikinä näin pahaa. En muista onko ollut muutenkaan näin kovaa ja näin pitkään kestänyttä päänsärkyä. Jatketaan treenejä kuitenkin hyvillä mielin, koska onhan 9/9 hyväksyttyä nostoa hyvä suoritus kansainvälisellä kisalavalla, vaikkei tulos ole niin hyvä kuin mihin uskon pystyväni, kunhan kaikki osuu kohdalleen.
Kiitos ja palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti