Perjantaina illalla saavuttiin Järvenpäähän kisahotelliin. Jarilla oli kisapäivä lauantaina heti aamusta joten lauantaina aamulla saatiin lähteä aikaisin kisapaikalle. Jaria oli huoltamassa Tommi Paavilainen ja kisa sujui hienosti. Kolmannella kyykyllä kevyt 370kg, penkissä 227,5kg ja maastavedossa 340kg. Viimeisellä maastanostollaan Jari nosti kevyesti 350kg, mutta loppuasennossa tuomari laski kättään ennen down-komentoa ja Jari laski ehti laskea tankoa joten nosto hylättiin.
Jarille kultainen mitali ja samalla uran 20. sm-mitali.
Mun kisa oli sunnuntaina päivällä. Kisadietti oli oikein onnistunut. Söin lähes normaalisti perjantaihin asti, lauantaina piti vähän panttailla iltapainon ollessa 64kg:n tienoilla, kisa-aamuna vaakanäytti mukavasti alle 63kg, joten söin vähän aamupalaa ja kisapunnituksessa tulokseksi saatiin 62,70kg. Tää homma on alkanut sujua, osasyynä enemmän liikettä töissä istumisen sijaan jolloin paino ei pääse nousemaan enää 65-66kg:n tienoille. Painon ollessa 63-64kg ei varsinaista diettiä edes tarvita. Olin aikaisemmin viikolla onnistunut pitämään lenssua, yksi saikkupäiväkin tuli töistä kun nousi lämpöä ja vointi oli aika karsea. Kisojen aikaan olo ei tuntunut hirveämmin lenssuiselta, aamut olivat ehkä pahimpia mutta päivällä jo helpotti.
Kyykyn lämmittelyt sujuivat hyvin, vaikka puku kiristi ja syvyydestä vielä jäätiin vikassa lämmittelynostossa 160kg. Kisalavalla Jari huusi aloituksen 167,5kg ja toisen noston 175kg syvyydet joten ne tulivat tyylipuhtaasti 3-0 ylös. Kolmas nosto 180kg epäonnistui. Kolhin lähdössä tankoa telineeseen, horjuin ja lähtöasento jäi etupainoiseksi. Jari huusi syvyyden, mutta etupainoisena perse lähti menemään taakse ja tanko kippas eteen enkä mä jaksa jullettaa 180 kiloa. Harmi. Vitutus oli ja on iso. 180kg piti olla ns varma paino, miksi en voinut kyykätä sitä samalla tavalla kuin 175kg?? Teline ehkä oli hitusen liian korkealla, mutta joo...asiaa ei voi enää muuttaa.
Penkkiin. Jännää jännää, iso peikko istuu penkissä tangon päällä. Musta paita päälle ja lämmittelyssä 100kg nasahti löysillä asetuksilla rintaan. Laskettiin aloitus 107,5kg:sta 102,5kg:hen. Lavalla aloituksesta kolme valkoista valoa ja penkkipeikko oli täten karkoitettu! Viritettiin paitaa ns normiasetuksille ja toinen nosto 112,5kg 2-1 läpi, kolmanteen 117,5kg ja sekin 2-1 läpi. Ilmeisesti vasemman puolen sivutuomari näki jotain, josta antoi punaista. Pitänee katsoa nettilähetyksen tallenne vielä Jarin kanssa läpi. Nostot olivat tosi kevyitä, sellaisia "NAPS-vaan" nostoja kuten kuuluukin olla. Epäilen silti edelleen pientä heikkoutta vasurissa, jonka tarkkasilmäinen tuomari havaitsee.
Penkki siis tuntui hyvältä, ei kipua missään. Tästä on hyvä jatkaa penkin treenailua, seuraava penkkikisa olkoon ensi kesänä rantapenkkareissa. Katsotaan mitä siihen mennessä ehtii!
Penkin jälkeen oli vielä maastavedon osuus. Lämmittelyssä tuntui nihkeälle ja tavallaan luovutin siinä vaiheessa. Olin epäileväinen jaksanko edes aloitusta 142,5kg. Sen jaksoin, mutta 150kg ei toivoakaan. En mä tiedä mikä siinä on etten saa päätä sille asetukselle kuin esim. penkissä jolloin on kiinnostusta yrittää ja keskittyä suoritukseen ihan eri tavalla.
Harmittaa ja kiukuttaa ja vituttaa niin paljon ettei ole edes sanoja. Jari oli sitä mieltä toisen yrityksen jälkeen, että jalat kapeammalle ja uusi yritys kolmannella. Mä en mennyt enää kolmatta kertaa lavalle.
Jalat ovat nyt melkein kiinni levyissä, jotenkin ne ovat sinne vaan ajautuneet ja kuulemma sääri on "kuolleessa kulmassa". Katsomossa oli myös joku muu joka mainitsi asiasta Jarille. Virhe on siis näkyvä ja se pitää korjata.
Tosi asia on etten saa nostoon enää samanlaista tuntumaa kuin alkuun sain alottaessani vetämään sumolla. Koko syksyn on ollut vetäminen aika nihkeää. En mä edes tiedä miksi oon lintannut varpaat levyihin kiinni, mutta näköjään se ei toimi. Ihan kuten penkissä ei toimi, se että röhöttää toisella puolella penkkiä lapa ulkona. Arvaatka onko Jari sanonut aikaisemmin mulle vedossa jalkojen asennosta?? Niinpä. Se pitää itse kokeilla ennen kuin uskoo.
Isoin asia on kuiten se miten saisin henkisen puolen mukaan vetoon. Hankala on vetää maasta, jos etukäteen on päättänyt epäonnistua.
Kisan jälkeen tuoreeltaan olo oli sellainen, että en nosta enää yhtään mitään ikinä vituttaa niin paljon. Mä olen koulun takia muutenkin ollut aivan poikki etten ihan oikeasti tiedä mitä mä haluan ja mitä jaksan tehdä. Nyt pitää kuitenkin vähän löysätä, treenailla hupitreeniä hetken aikaan ja palautua rauhassa henkisesti.
WEC eli Länsi-Euroopan mestaruuskisat ovat syksyllä Italiassa. En tiedä miten sinne meno onnistuu, kun opiskelujen takia ensi syksylle on luvassa melkein 3kk palkatonta. Ei ehkä hirveämmin matkustella opiskelujen aikana...
Joku tavoite pitää kuitenkin olla muuten tuntuu melko yhdentekevälle treenata ja sama on paisua sohvalla maaten kuten entisessä elämässä. Tyhmä voimanosto on pilannut mun elämän!
Olin pisteissä toiseksi paras naisnostaja ja sarjassa 63kg tuli kultainen mitali. Krista Määttä oli pisteissä paras ja kolmantena pisteissä oli Andreea Vasilescu.
Onnittelut kaikille naisnostajille, nostitte todella hienosti! Varustenostaminen ei ole helppoa vaikka moni niin haluaa uskoa.
Kisaviikonloppu itsessään oli aivan mahtava. Oli tosi kiva nähdä tuttuja. Kisoissa on aina kivaa, siksi niissä käydään jopa sen epäonnistumisen uhalla. MLC järjesti hyvät kisat!
Jarin huolto toimi oikein hyvin kuten olettaa saattaa Tommi Paavilaisen ollessa kyseessä ja mun huolto toimi vähintäänkin yhtä hyvin. Ei voi valittaa jos ainut tehtävä on keskittyä pelkästään nostamiseen. Mä olen tottunut aivan liian hyvään, tiedän. :)
Kiitos Riinalle joka antoi taas toivoa tulevaan. Siinä on ihminen joka ymmärtää mun tämän hetkiset tuntemukset. Nyt ei luovuteta.
Mulla on maailman paras paikka treenata terveiset ja kiitokset Juankosken Punnerruksen salille ihan jokaiselle.
Kiitos Jarmo Roivas joka on hoitanut minut kuntoon, penkki kulkee taas!
Mulla on maailman paras valmentaja, huoltaja ja avopuoliso joka koko ajan jaksaa kannustaa vaikka itse olisin valmis luovuttamaan. Jarilla on aina ratkaisu jokaiseen ongelmaan. Kiitos myös kun otit minut mukaasi tasan viisi vuotta sitten katsomaan voimanoston SM-kisoja Pornaiseen. Siitä se kipinä lähti.
Jatketaan siis harjoituksia.
Onnea sijoituksesta!
VastaaPoistaOma pää on aina se pahin vastus ja se on vaikein voittaa. Ite painin samanlaisten peikkojen kanssa. Kyl me ne peikot ne vie hävitetään!
Kiitos! Näin tehdään! Pitää vaan rohkeasti poistua omalta mukavuusalueelta, mulle se on helppoa koska joka viikko mavetreeneissä näin tapahtuu :D
VastaaPoistaTieda vaikka se oiskin vielä joskus mukavuusaluetta ;)
VastaaPoistaKiitos! Juuri siihen tähtään vaikka se tuskallista onkin :)
Poista