Hutireissu

Tultiin äsken kotio Tammelasta. Olihan se sellainen reissu jollaiseksi sen arvelinkin alunperin. Tampereen jälkeen on ollut takki jotenkin aivan tyhjä ja kun tuli vielä sairastelua tuohon päälle niin jipii. Olisi pitänyt jättää tämä välistä ja jatkaa hyvillä mielin kohti Etelä-Afrikan reissua. Mutta enpä tiennyt ennen varuste sm-kisaa, että vaikka penkki kulki silloin tosi kivasti niin se oli mun penkkikunnon huippu ja se meni jo.

Kaikki meni tosi hyvin siihen asti kunnes varsinainen kisa alkoi. Painokin on pysynyt kuosissa kun olen syönyt järkevästi. Kyllä 63kg on mulle hyvä sarja. 

Lämmittely meni ihan jees paitsi hermoilu alkoi kun tajusin, että tosiaan kisa alkaa ja ei todennäköisesti tule kulkemaan. Aloitukseen olin laittanut 77,5kg ja se nousi jollain tapaa. 80kg ei noussut enää, en mä itsekään tiedä mitä tapahtui. Kropassa ei ollut painetta, väsytti eikä ollut voimia. 

Harmittaa melko isosti vaikka heti Tampereen kisan jälkeen tajusinkin miten huono idea tää raakapenkki sm-kisa on. Kisan jälkeen kun pääsin autoon nukahdin melkein heti vaikka alla oli hyvät yöunet.

Päivästä yleisesti ottaen on sanottava, että kisapaikka Eerikkälän urheiluopisto tarjosi upeat puitteet tälle tapahtumalle. Oli myös ihana tavata monia tuttuja ja rupatella. Terkkuja ja onnittelut! Paljon hienoja nostoja, joten onnittelut ovat paikallaan kaikille osallistuneille! :)

Mun olo on melko maassa kieltämättä. Pitänee taas jaksaa miettiä yksi ajanjakso taaksepäin ja sitä miten on tultu eteenpäin. Tasan viisi vuotta sitten mun olo oli melko huono ja melkein luulin ettei valoisampia päiviä tule. Olen kuitenkin noussut omille jaloille silloin ja aikaisemminkin, joten yksi pieleen mennyt penkkikisa ei mun maailmaa kaada!

Kuten jo tuossa aiemmin viikolla kirjoitin niin henkinen väsymys painaa. Helmikuun loppu ja maaliskuun alku ovat henkisesti raskasta aikaa, sitä se on ollut jo yli 10 vuotta. Etenkin ensi viikko tulee olemaan raskas. (Eikä se johdu mun synttäreistä, pyöreät vuodet nääs...)

Voimanostoharrastus on ollut mukavasti poistamassa kaikkea sitä huonoa oloa jonka tämä aika on tuonut tullessaan ja ehkä tämän penkkikisan valinta ajankohtineen oli sellainen alintajuntainen valinta, joskin erittäin huonosti onnistunut sellainen. Joskus olisi parempi olla haalimatta ylimääräisiä juttuja ja antaa mielen levätä....kelailla jutut ihan kaikessa rauhassa.

Okei. Tää viikko on ollut yhtä järjestelyä ja asioiden selville ottamista ja sisältänyt paljon eri numeroihin soittelua kuten Etelä-Afrikan konsulaattiin. HUH. Meillä siis lähtee reissuun koko perhe. Alunperin matkakohteena oli Miami, mutta se vaihtui koska sain tämän upean mahdollisuuden päästä varustepenkkipunnerruksen maajoukkueeseen. Aivan mahtava tunne ja odotan reissua todella innolla, kunhan ensin saan asiat järjestykseen. 

Treenit alkavat vihdoin ja viimein, flunssa on väistynyt ja toivon sen olleen siinä. Ei noroja tai influenssia meille kiitos! Odotan että arki alkaa taas rullaamaan, mä niin tykkään mun arjesta. Tykkään mun työstä, kodista ja puntinnostosta. Vaikka välillä vähän synkistelen omissa oloissani olen kuitenkin perusluonteeltani juuri sellainen kuin annan ulospäin näyttää.

Tulevaisuuden kisasuunnitelmia mietittiin tuossa aamulla ja päädyimme siihen tulokseen etten raakakisoja harrasta tänä vuonna koska tavoitteeksi olen asettanut EM-rajan rikkomisen ensi helmikuussa. Eli ei Rajalaan tänä vuonna. Mikäli tosiaan syksyllä järjestetään jossain varustevoimanostokisat lähden erittäin mielelläni, onhan se sm-tulosrajakin jossain tehtävä. Paitapenkkikisoja tälle vuodelle tulee 2-3, katsoo nyt sitten tarkemmin kuinka homma etenee. Raakapenkkikisoihin on turha tähdätä, koska niihin eivät resurssit riitä kuten tänään nähtiin.

Eiköhän tämä lässyttely ollut tässä. En välttämättä jaksa ensi viikolla päivitellä treenejä, mutta palataan asiaan hieman myöhemmin. Kyllä tämä tästä kun päivät pitenevät ja maaliskuu etenee. Kiitos kun seuraat meikäläisen touhuja! :)