maanantai 12. helmikuuta 2018

Varustevoimanoston SM-kilpailu 2018 Tampere

Tampereen reissu on heitetty eli ei kun suoraan asiaan:

Lähdettiin Tampereelle töiden jälkeen perjantaina. Jarin ja minun mukaan huoltajaksi lähti seuran pj Karo, jolla on pitkän linjan kokemus huoltohommista. Parempaa tiimiä saakin hakea kisareissulle! Olimme aika myöhään perjantaina perillä ja mulla alkoi olla hermo kireällä koska jouduin diettaamaan alle 63kg sarjaan. Jari ja Karo vetäisivät huoltsikalla hampurilaiset ja minä kärvistelin vieressä... Voisinpa sanoa, että hyvästi alle 57kg sarja!

Jarin kisa oli heti aamusta lauantaina, punnitus alkoi klo 8:00 ja kisa klo 10:00. Minun oli tarkoitus ottaa rennosti kisan ajan ja säästellä voimia huomiselle vaan enpä mahtanut mitään sille, että kisajännitys tarttui ja tärisin lämmittelyssä mukana vaikka olisin voinut istua katsomossakin. Kisan aikana tosin tarvittiin korotuslappujen viejää, joten siinä olin oikeasti avuksi. 

Jari kirjoittelee omaan treeniblogiin selotuksen kilpailustaan: Konkarin hupijumpat

Siinäpä sujui lauantaipäivä mukavasti. Olin saanut aamulla syödä, koska vaakalukema alkoi olla kisapainossa. Silti jännitin painoa, kuten aina ja päivällä ei tullut oikein kunnolla syötyä. Onneksi illalla syötiin Riinan ja Aneten kanssa herkulliset iltapalat Grillsonissa. Tarjoilijaa nauratti meidän "hieman ankeat" salaattiannokset... Ensimmäistä kertaa minäkin ravintolassa jouduin olemaan nirso eli pelkkää salaattia ja kanaa kiitos. Nam. :D
Oli tosi mukava turista voimanostohommista naisten kesken, harvoin saan tilaisuutta siihen! 

Takaisin hotelliin päästyäni otin sellaiset 11h unet ja heräsin virkeänä kisapäivään. Vaaka oli jälleen ystävällinen eli sain nautiskella hotellin aamupalasta pienesti. Jes! 
Pienen pötköttelyn (Jari pötkötti, minä tärisin) jälkeen lähdettiin ajelemaan kisapaikalle Nääshalliin. Punnituksessa vaaka näytti "reilusti" alle eli 62,51kg ja sitten tankkaamaan! Vetäisin keittosuolan ja hiilarihöttöä ja sainkin ihan mukavan turvotuksen aikaiseksi. Ei tuo "keittis" ihan herkkua ole, mutta kyllä sen alas saa menemään kun on "pakko". 
Musat hetkeksi korville ja yritin saada itseni rauhalliseksi, kunnes alkoi kyykyn lämmittelyt.

Lämmittelyt sujuivatkin kuin rasvattu Ahvenanmaan porukan kanssa samassa telineessä. Naisia oli kaksi ryhmää nostamassa eli ensimmäisessä ryhmässä junnut ja veteraanit ja toisessa avoimenluokan naiset. Aloitusraudaksi olimme asettaneet 160kg ja viimeinen lämmittely oli 150kg. Kaikki sujui hyvin eli lavalle siitä:

Aloitusrauta 160kg hyväksytty tuomariäänin 2-1, samoin 170kg 2-1 mun jäkityspuolen tuomari antoi punaista. Toinen kyykky tuntui hitusen painavan joten kolmanteen laitettiin 175kg, se tuli ylös mutta meni hylkyyn 2-1. Liikaa varmistelua kolmannessa, harmittaa! Toisaalta ottaen huomioon mitä säätöä kyykky on ollut ennen kisaa niin tää meni hyvin. Kisalavalla aloin vasta oikeasti päästä kyykyn makuun, joten tästä on hyvä jatkaa. Tankokaan ei enää selässä painanut! Mulla oli avoimenluokan toiseksi kovimmat kyykkyraudat, jipii kerrankin! :D

Joku voisi sanoa, että pahin oli ohi vaan mulle pahin oli vasta edessä eli penkki. Tuoreessa muistissa on Sotkamon kisa ja ihme säätö kisalavalla. Olin jo kisaa seurannut ja todennut tuomarilinjan olevan tasapuolisen tiukka penkissä. Aloitukseen oltiin laitettu 115kg. Lämmittelyssä 110kg tuli rintaan, mutta ylösnostossa osui telineeseen ja se teki nostosta huteran. Jäi sellainen epävarma olo epävarman olon päälle koko touhusta. Olin kolmanneksi viimeisenä nostovuorossa ja siinä odotellessa alkoi tulla kummaa liikehdintää... Jari kysyi mikä on ja minä vastasin että "PANIIKKI". 
Piti jotenkin saada oma pää rauhalliseksi. Lavalle mennessä ohjeistin tangon käsilleantajan ja se homma sujuikin tosi hyvin, kiitos Matti! 
Ensimmäinen nosto rintaan ja ylös, mutta se meni hylsyyn pumppauksen takia. Voi paska...uusi yritys paremmalla tsempillä ja hyväksytysti ylös. Kolmanteen laitettiin 120kg ja sekin tuli rintaan sekä ylös, mutta ylöstyönnössä toinen käsi teki notkahduksen eli sekin hylätty nosto tuomariäänin 2-1. KYLLÄPÄ HARMITTI! 
Enemmän jopa harmitti kilpasiskon Riinan epäonni penkissä, kolmannen epäonnistuneen yrityksen jälkeen tuli itsellekin paha mieli. Nämä ovat kuitenkin niitä tilanteita jotka eivät saa vaikuttaa omaan suoritukseen vaan nostipa kaveri miten tahansa pitää omaa pitää kylmänä ja jatkaa omaa touhua.


Videolla ainoa hyväksytty penkki. Ihan ok nosto, alla kyykyt ja paidalla pystyin kuitenkin tekemään tuloksen. Töitä pitää tehdä, että saadaan tuo pumppaus pois. Siihen on jo suunnitelma eli paitatreeniä enemmän ja isoja painoja käsille jotta tulee varmuus.

Maastavetoon lähdin melko rennoin mielin. Nyt oli oikeastaan tärkeintä tehdä hyvä kevyt aloitus ja aloitusraudaksi oltiin laitettu 135kg. Lämmittelyt sujuivat jälleen hyvin ilman ongelmia eli lavalle nostamaan! Aloitus meni ongelmitta ja ekaa kertaa historiassa mulle maastavetoon 10kg korotus eli tankoon 145kg. Sekin nousi ylös vaikka painoikin jo. Kolmanteen nostoon 150kg ja lähtö oli hyvä, mutta polviin jäi. Hieman harmitti, koska treenissä mave on ollut kevyttä.

Teknisesti olen omaan maastavetoon tyytyväinen, tästä on hyvä jatkaa ja tehdä voimaa lisää jalkoihin.
Ehkä tuossa kolmannessa vedossa olin jo liian helpottunut. :D

Kultamitali kaulaan. En ihan tälläistä asetelmaa mielessä nähnyt, mutta nyt kävi näin. 
Yt 430kg joka oli 27,5kg parempi kuin viime syyskuussa. Pidetään yllä sama kehitys!

Kilpalun jälkeen tuli kyyneleet. Nyt se on ohi. Jäljelle jäi iso henkinen helpotus huomata, että mä todellakin pystyn tähän. Motivaatio kasvoi entisestään! Harmittaa ne tuomarien punaiset valot, mutta vuosi aikaa korjata virheet. Suunta on oikea ja itsekin tiedän missä on korjattavaa. Penkkiin olin ladannut liikaa painetta ja se näkyi. Tosin nyt tein kuitenkin kolme nostoa kun Sotkamossa tuli vain yksi nosto. Kyykkyä ja mavea jatketaan entiseen malliin eli voimaa lisää. 
Taidan uskaltaa jo ääneen sanoa, että vuoden päästä nostetaan maajoukkuepaikasta!

Kilpailu itsessään oli erittäin onnistunut järjestelyineen. Oli tosi mukava viikonloppu Tampereella eli iso kiitos Tampereen voimailijoille! Kiitos kilpasiskoille, oli mukava tavata ja osan tapaankin taas parin viikon päästä Tammelassa. Lämpimät terveiset Kokkolan suunnille, kiitos kannustuksesta ja tsempistä!  
Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kannustaa minua. Minulla on maailman paras seura Juankosken Punnerrus jota saan ylpeänä edustaa. Ilman Jaria ja Karoa eli huippuhuoltajiani ei tämä päivä olisi ollut näin onnistunut eli iso kiitos heille!
Molemmat jaksavat koko ajan kannustaa ja tsempata vaikeilla hetkillä, se antaa uskoa omaan tekemiseen.

Meillä on aika hurjia suunnitelmia tulossa, mutta ei niistä vielä sen enempää. Nyt yritän selvitä sinne Tammelaan. Onhan tää kieltämättä huono ajankohta lähteä kun raakapenkkiä en ole juurikaan treenannut mutta katsotaan mitä tulee. Nou stress! Kohta pitää lähteä iltavuoroon eli arki alkaa Juankoskella. Katsotaan mitä tässä viikolla tulee tehtyä, loppuviikosta ainakin on kokeiltava raakapenkkiä. Seuraava voimanostokilpailu on tuttuun tapaan Kuopiossa Rajalassa, teen sen varustetreenien ohella eli sinne tuskin tulee sen kummempia valmisteluja. 

Kiitos ja palataan! 

3 kommenttia:

  1. Moikka!

    Kiva lukea sun kisafiilistelyjä täältä! Alkaa itselläkin tekemään mieli kunnon treenien pariin mutta pakko vaan malttaa mieli ja rauhassa kasvatella tätä seuraavaa nostaja sukupolvea mahassa :D kyllä mä vielä jonain päivänä taas lisäävälle nousen :) Pääsen onneksi Tammelaan miehen mukaan "Huoltamaan " niin ei ihan erkaannu kisafiiliksestä :)

    Tsemppiä sulle kisaan!!

    Mirvis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KISALAVALLE nousen*

      Poista
    2. Paljon onnea perheenlisäyksestä! <3 kyllä sinä siitä äkkiä taas pääset puntinnoston makuun ja kisalavalle! Harmi ettei olla kisapaikalla samana päivänä... mulle tuo nyt saattaa olla ihan hutireissu mutta tuleepahan tehtyä!:)

      Poista