Penkkipunnerruksen SM-kilpailu 2017

Reissusta kotiuduttiin n. puoli tuntia sitten koko lauma. Emmi oli sukuloimassa viikon verran Keravalla, joten haettiin tyttö samalla reissulla kotio, kun minä kävin punnertamassa Kaapelitehtaalla.
Muutama päivä ennen kisoja oli melko jännää, koska keskiviikkona alkoi aivan jumalaton päänsärky, joka vain paheni ja paheni. Torstaina jouduin menemään töiden jälkeen päivystykseen itku silmässä, koska kipu alkoi todella olla sietämätön. Sitten kotiin makaamaan pimeään huoneeseen ja pohtimaan miten tässä nyt sitten käy kisojen suhteen... Ihan uskomattomalta tuntui olla taas samassa tilanteessa kuin joulukuussa raakapenkki SM-kisojen alla, tosin silloin päänsärky oli lievää verrattuna mitä nyt.
Perjantaina aamulla tein varovaista heräilyä ja totesin olevani edelleen hengissä. Otsassa jäyti jännästi ja oli vielä vähän huono olo, mutta Jarin päästyä töistä lähdettiin ajelemaan kohti Etelä-Suomea. Onneksi olin järkevä ja halusin nostaa alle 63 kiloisissa, joten sain syödä suht vapaasti. Se tästä olisi vielä puuttunut jos olisi pitänyt dietata!!
Oltiin yötä Järvenpäässä hotellissa, mukavasti siinä katsottiin illalla Twilight ja ruvettiin nukkumaan. Jari vähän kuorsasi yöllä, muuten yö meni ihan mukavasti ja aamulla olin suht pirteä eikä päätäkään enää särkenyt. Siispä kisaamaan!

Aamupalan jälkeen kisapaikkaa kohti. Penkkipunnerruksen suomenmestaruuskilpailut järjesti tänä vuonna Helsingin Atleettiklubi ja kisapaikkana toimi Kaapelitehdas. Löydettiin kivasti perille ja autollekin melko kivuttomasti parkkipaikka. Siinä sitten loikoiltiin mukavasti sohvalla Ålandskraftin porukoiden naapurissa ja odoteltiin punnitusta.

Punnituksessa kisapainoksi merkattiin 61,60kg, ihan kivasti massaa tullut...hehe. Aloitukseen laitoin 85kg, jota oli tarkoitus korotella kunhan lämmittelyssa selviäisi mikä olisi sopiva aloitus. Telinekorkeudet katsottiin punnituksen jälkeen ja sittenpä taas odoteltiin...ja minä rupesin vähän jännäämään miten tulee käymään. 

Lopulta päästiin lämmittelemään. Olo oli melko jännittynyt siihen asti, kunnes saatiin paita päälle. 85kg tuli melkein rintaan ja 90kg losahti rintaan asti. Aloitukseen siis 90kg ja olo oli varma. 95kg oli treenien mukaan alkuperäinen aloitusrauta, mutta tuntuu ettei näissä paitahommissa ole kahta samanlaista päivää.

Kohta lavalle nostamaan JEE!!!

Alle 63 kiloisissa meitä oli 4 kilpailijaa, aloituksessa meitä oli kaksi joilla oli sama 90 kilon aloitusrauta eli jännä kisa oli tiedossa. Fiilis oli hyvä ja varma eikun vaan nostamaan. Meidän ryhmässä nostivat myös yleisen 47kg-52kg naiset sekä naiset 20vee. 

Oltiin saatu valita omat biisit soimaan nostovuorolla ja minä olin valinnut Arch Enemyn kappaleen Nemesis, hyvä biisi muuten!

No niin. 90kg piti olla varma, mutta hutiloin ja oma asento jäi huonoksi. Ehkä siitä johtuen punnerruksen loppuvaiheessa, kun käsivarsien olisi pitänyt lukkiutua kävi pieni notkahdus, joten nosto hylättiin. Ei se mitään, ei hätää. Tästä oli puhuttu ja Jari on vannottanut minua etten rupea raivopääksi jos eka nosto epäonnistuu enkä ruvennut. Tokalla nostolla 90kg tuli sujona ylös. Kolmanteen laitettiin siis 95kg. Tässä vaiheessa selvässä johdossa oli Joensuun Punttipoikien Maria Hakulinen jolle oli kolmanteen nostoon laitettu jo 105kg, Rauman Ydinvoiman Johanna Pärssinen oli missannut kaksi kertaa 90kg ja laittanut kolmanteen 97,5kg jolla yritti hopealle. Sotkamon Visan Riikka Kemppaisella oli myös tähtäimessä mitali 92,5 kilolla kolmannessa yrityksessä. Jännää siis oli! 

Riikka valitettavasti missasi 92,5 kg ja minullakin kävi huonosti 95 kilon kanssa, kun laskin tangon liikaa mahalle, jolloin tanko ampui kaulalle. 

Johanna Pärssinen sai niukasti 97,5kg ylös. Tuomarit ensin hyväksyivät, mutta jury hylkäsi noston. 

JoPuPo:n Maria Hakulinen otti kultaa 105 kilolla ja minä hopealle 90 kilolla ja SoVi:n Riikka Kemppaiselle pronssia 75 kilolla, jonka hän otti varmana rautana ilman penkkipaitaa aloituksessa.

HYVÄ ITÄ-SUOMEN TYTÖT!!

Tulokset!

Meikäläisen nostot videolla. Tsiikatkaa toi toinen nosto! Ampui niin hyvin ettei mitään järkee vaan, kun piti mennä töpeksimään. ARGH!

Odotin parempaa tulosta itselleni, olisin ollut tyytyväinen 95 kiloon, 100kg oli tavoite. Mutta kisa on kisa ja penkkipaidalla kisatut kisat on täysin randomhommaa. You never know! 

Paras naisnostaja oli totta kai Hanna Rantala uudella SE:llä 128,5kg alle 52 kiloisiin. Huh huh...

Kisapuitteet olivat hyvät, kisat kulkivat aikataulun mukaan ja puitteet olivat hyvät. Lavamiehille myös erityiskiitosta ripeästä toiminnasta, ei tarvinnut nostajien odotella.

Taas on asioita opittu, kivaa on ollut ja eka mitali saavuettu (ensimmäinen penkkimitsku meidän perheeseen :D). 
3 vuotta nyt urheiluhommaa takana ja fiilis on hyvä. Penkkipunnerrus on ehdottomasti mun juttu. Tähän panostan, muu tulee sitten siinä sivussa...mitä nyt kykenee. Olen niin onnellinen, että lähdin Jarin mukana harrastamaan puntinnostoa ja urheilua ylipäätään. Henkistä kanttia on vaadittu minulta kaikista eniten vaan sitäkin alkaa löytymään pikkuhiljaa. Tämä kisa oli siitä osoitus, kyllä tämä tästä!

Kisoja oli katsomassa mun kaksi tätiä, Aulikki ja Anu miehensä Jukan kanssa. Kiitos heille kannustuksesta! Oltiin sitten iltaa viettämässä Anun ja Jukan luona Keravalla, mukavaa oli.

Tätini Anu Ek on koruseppä ja tekee hopeakoruja. Linkki: ANUEKDESING 
Korupaja on kuin aarreaitta! Aina niin ihana käydä siellä ihastelemassa ja tarttui sieltä käteen etukäteis-synttärilahjakin...

Nyt siis ollaan kotosalla ja arki jatkuu huomenna. Toivon todella ettei päätä taas ala särkemään, kun joudun tietokoneella tekemään töitä. Ensi viikolla alkaa treeni kohti Viitasaaren maksimivoimapunnerruskisoja huhtikuussa ja toukokuun raakavoimanostokisoja Kuopiossa. Palaillaan siis taas asiaan kunhan saan treenihommat kulkemaan!

Vielä loppuun:
Kiitos kisajärjestäjälle Helsingin Atleettiklubille hyvistä kisoista ja kiitos kilpakumppaneille jännästä kilpailusta.
Kiitokset seuralleni Juankoskenpunnerrukselle sekä treenikavereille tsempistä ja tuesta. 
Isoin kiitos aivan kaikesta mun ihanalle mussukalle ja valmentajalle Jari Martikaiselle. Olet rakas!