Kerrotaas vähän kisan kulusta kuitenkin. Perjantaina lähdettiin töiden jälkeen Järjenjäähän eli Järvenpäähän hotelliin yöksi ja lauantaina aikaisin aamulla suunnattiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lento lähti Osloon jotain klo 7:30 ja Oslosta vuokra-autolla hurautettiin kisapaikalle Hamariin Scandic-hotelliin jossa oltiin paikalla n. klo 10 paikallista aikaa (Norjassa ollaan tunti meidän kellosta jäljessä). Aika napakka siirtyminen kisapaikalle Suomesta, ei paha! Päästiin seurailemaan Suomen miesten klassista kisaa ja kannustamaan samalla, ihan kiva!
Kävin kisavaakalla ja paino näytti vähän yli 64kg, no ei siinä. Arvelin tuon lähtevän kunhan vähän liikuskelee ja juo vettä jne. Koko viikko oltu himpun päälle 63kg... Klo 15 alkoi Andreean kisa 52kg sarjassa, samassa ryhmässä oli naisten 47-57kg varustesarjat. Hienoa katsottavaa! Andreea voitti oman sarjansa 52kg, oli todella hieno kisa seurata! Lämpimät onnittelut vielä kerran. :)
Lauantaina illalla kävin jälleen vaakalla ja edelleen sama lukema eli reilu 64kg jumitti. Olo tuntui muutenkin turvonneelta, nesteet eivät liikkuneet ja mitään en ollut syönyt lähes koko päivänä. Saunaan...ja tietysti kisahotellin sauna oli rikki eli Jarin kanssa ajeltiin Hamarin toiseen Scandiciin saunomaan. Ja meikäläisen tuurilla se hemmetin sauna kiulu oli rikki. Hitto että olisi ollut hauskaa katsottavaa kun sillä joka kohdasta vuotavalla puisella ja laholla norjalaisella saunakiululla kanniskelin vettä saunaan. Hikeä onneksi irtosi (en tiedä johtuiko löylyistä, vitutuksesta vai siitä juoksemisesta).
Kisavaaka näytti 63.70kg. No eikun nukkumaan ilman iltapalaa ja toiveissa oli, että alkaa yöllä pissittämään.
Punnitus oli aamulla onneksi jo klo 8 ja meitsi oli ekana! Kerrankin näin... Olin saanut ihan hyvät yöunet ja hyvä niin koska illalla olin ollut melko väsynyt. Kisavaaka näytti kisapainoksi 62.62kg eli nesteitä lähti kuin lähtikin yön aikana vaikka lauantaina ei siltä tuntunut.
Mikäs siinä sitten kuin yrittää syödä, vaikka ei meinaa mennä mikään alas. Otin myös tässä vaiheessa buranaa koska vasen käsi oli edelleen hellänä.
Naisten varustesarjojen 63kg-84kg+ nostivat kahdessa ryhmässä ja minä ensimmäisessä ryhmässä jossa oli 63kg sekä 72kg naiset.
Kyykyn lämmittelyyn...aloituspaino oli 165kg ja viimeinen lämmittelypaino 155kg oli jännä ja hutera nosto.
Lavalla kuitenkin aloitusnosto läpi. Seuraavaan 172,5kg ja se läpi myös. Kolmanteen nostoon 175kg koska tuo toinen jo vähän painoi. Lähtöasento jäi äärimmäisen huonoksi, horjuin jotenkin jännästi ja kyykky jäi pohjaan. Jari sanoi että tanko oli liian ylhäällä, ehkä/todennäköisesti. Aivan paska nosto, en tiedä mitä ajattelin, en varmaan mitään?
Ekat kyykyt kuitenkin tehty kansainvälisessä kisassa. Kyllä tämä tästä!
Penkin lämmittelyyn...ihan jees. Ei kipua, varsinkaan kun runttasin ranteen nippuun tolla SBD:n metrisellä rannesiteellä. 100kg tuli yllättäen helposti rintaan ja aloitukseen oli laitettu 112,5kg, sitä laskettiin 5kg. Tässä vaiheessa oli vielä mitalit mielessä ja tarkoitus ottaa varmoilla nostoilla kaikki mahdolliset kilot pois. No toisin kävi. Lavalla 107,5kg tuli hyvin rintaan ja ylös mutta hylättiin 2-1. Odotin tosi pitkään "start" merkkiä ja Jarikin huusi että KANTAPÄÄT MAAHAN, no en ehtinyt koska päätuomari antoi merkin ja punaista tuli sivutuomareilta koska ne jalat...toinen sivutuomari ei olisi antanut start-komentoa jalkojen takia. Toiseen 110kg, kolme punaista tuli enkä oikein edes tiedä miksi, oli vaikka mitä väriä lisäksi...epätasainen nosto, jalat...mitä lie. Kolmanteen lähdin edelleen tosissaan, vähän vihaisenakin ja se tuli hyvin ylös vaan hylsyyn meni 2-1.
Päällimmäinen tunne oli, että "okei, nyt kävi näin, tää kuuluu urheiluun".
Ohjeistin tangon käsilleantajan mun rallienglannilla ja sekin toimi tosi hyvin, että ei voi sanoa että homma olisi minkään ulkopuolisen asian takia kussut.
Totta kai kävin vielä vetämässä aloituksen 140kg ja toisen noston 147,5kg joka Jarin mielestä tuli selällä ylös. 152,5kg ei noussut enkä osaa sanoa miksi. Kroppa oli tosi pehmeä ja tyhjä, se tuli ilmi jo kyykyissä. Ei se näivetys oikein hyvää tee ennen kisaa ja toki naistenvaivat tuovat oman osuutensa diettailuun. Pitää jatkossa keskittyä paremmin kisaa edeltävien päivien/aamun ruokailuun, parannettavaa varmasti olisi.
Tässä nyt kuitenkin pari kisanostoa, vika yritys penkissä ja mave 147,5kg.
Kiitos Andreealle kuvista ja videoista! :)
Naisten sarjat 63-84+kg
Sunnuntaipäivää jatkettiin Oslossa Viikinkimuseossa!
Viikinkien suuren sotapäällikön luita.
Ja laivansa, jossa hänet haudattiin.
Komeita veneitä!
Sielläkin yksi "viikinki" makaa...
Syötiin vielä Oslossa hyvät pizzat ja häivyttiin lentokentän hotelliin yöksi. Maanantaina aamulla lennettiin takaisin Helsinkiin ja ajeltiin Savoon...
Semmonen reissu. Tulipahan koettua tämäkin. Nyt parannetaan käsi ja treenatanaan lisää. Onhan tuota ongelmaa ollut joka kisassa paidan kanssa, mutta nyt alkaa jo oikeasti ärsyttämään. Loppukesän penkkailu on ollut todella huonoa koska tankoa ei saa kunnolla käsille ja se kulkee vähän jännässä linjassa. En osaa sanoa muistanko edes miltä sen punnertamisen pitäisi oikeasti tuntua raakana tai paidalla...joskin kisassa penkki tuntuikin ihan hyvältä, ei kipua ja tanko tuli hyvin rintaan jne.
Vitutuksen voimalla selvitellään tämäkin ongelma, ei voi oikeasti olla näin vaikeaa.
Kiitos Timo Lillbacka, Andreea Vasilescu ja Jari-mussukka huollosta! Kyykyn aikana, kun Jari oli laittanut polvisiteet pääsin kävelemään suoraan tangon alle eikä tarvinnut kärvistellä ja odotella.. Ja Timo hoiti lässytys musiikin viimeisen penkin yrityksen ajalta pois ja sain tilalle Metallicaa! Välillä siellä soi oikeasti tosi oudot musat ja aivan törkeän kovalla ennen nostoa.
Homma toimi huollon ja kisajärjestäjien (paitsi se musa :D) osalta niin hyvin, että harmitti jäädä ilman yhteistulosta ihan sen takia.
Saatan tällä viikolla kevyesti jumppailla, mutta perjantaina multa leikataan silmät ja sen jälkeen olisi 5 päivää pakkolepoa salilta. Sitten katsellaan maailmaa uusin ja kirkkain silmin! Meikäläinen on puolisokea ilman piilareita/silmälaseja ja ne ovat olleet käytössä 20v joten tulee olemaan tosi jännää kun aamulla herään, avaan silmät ja näen kunnolla.
Oli hienoa nostaa Norjassa oikeasti kovien nostajien seurassa siitä huolimatta ettei ollut mun päivä, mutta se tulee vielä. Jos ei itse usko omaan tekemiseen, niin kannattaako silloin edes yrittää?
Ja mulla on kannustavia ihmisiä ympärillä, lähellä ja vähän kauempana. Kiitos teille kaikille, olette todella tärkeitä!
Kiitos sinulle kun seuraat tätä matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti