lauantai 23. syyskuuta 2017

Varustevoimanostokilpailut Joensuussa 23.9.2017

Moikka moi! Kotona ollaan ja melkoisesti hengissä ja silleen...
Kisat käyty ja mitäs tässä sitten, pidemmittä puheitta vaan kisaraporttiin:

Kisapäivään lähdettiin lauantaina aamulla ihan hyvillä mielin. Aamuvaaka näytti reilusti alle 63kg, vaikka koko viikon on ollut niin karsee turvotus päällä, että mietin mahdunkohan sarjaani. Edellisen päivän olin viettänyt tuttuun tapaan päänsäryssä, mutta se hellitti onneksi kisapäiväksi.
Kisat olivat tosiaan melko lähellä eli Joensuussa ja mukaan lähti valmentajani lisäksi mun henkinen tukeni Anne, joka käsivamman takia joutui seuraamaan koko toimitusta sivusta lukuun ottamatta sitä tärkeää henkistä tukea.

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdittiin rauhassa katsomaan telinekorkeudet sekä käymään vaa'alla jne. Mua ennen nosti kaksi klassista ryhmää ja valmentaja oli laskenut lämmittelyt niiden mukaan. Koska nostin varusteilla alkoivat kyykyn lämmittelyt hyvissä ajoin jo ensimmäisen ryhmän lämmitellessä. Otin raakana 90kg asti, polvisiteillä 100kg ja siitä sitten trikoota päälle. Kaikki sujui hyvin, mutta viimeinen lämmittely 155kg tuntui hitsin raskaalta ja jännä iski. Piti laskea aloitusta 5kg eli 160 kiloon, voi mikä harmi!! 

Mua kuitenkin jännitti kyykyssä eniten se miten saan tangon selkään trikoon kanssa. Lavalla paino ei painanut enää niin paljon selässä, mutta aloitusasento ei ollut silti mitenkään kovin hyvä. Jari huusi mulle ensimmäistä kertaa syvyyttä ja enhän mä oikein hallinnut koko hommaa vaan kyykky pysähtyi kokonaan silloin kun Jari huusi, että "SIELTÄ"! Vähän hankala nosto oli tuo 160kg, kun pyllykin karkasi taakse siinä loppuvaiheessa. Toinen kyykky jätettiin väliin, koska meidän ryhmässä oli vain 4 nostajaa. Kyykky lastattiin, mutta en mennyt nostamaan, että saatiin lisää aikaa... Joten kolmas kyykky oli siis 170kg, joka tyssäsi jälleen lopussa eikä noussut!!! 
Voi luoja miten sapettaa...treeneissä ei oo IKINÄ jäänyt yksikään kyykky varusteilla nostamatta (tosin suurin osa on ollut vajaita) ja toi 170kg oli superkevyt kun se otettiin.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa! Selvää oli penkkiä ruvetessa lämmittelemään, ettei kroppa toimi kuten sen toivoisin toimivan. Olo oli jotenkin "löysä" ja terävyys puuttui. Nesteitäkin oli tosiaan edellisen illan/yön aikana lähtenyt melkoisesti, liekö osuutta asiaan...  
Lämmittelyssä 85kg tuli paidalla rintaan ja takkusi ylösnostossa, joten taas aloitusta laskemaan 95kg:sta 90 kiloon. Kylläpä harmitti. Lavalla kolme nostoa 90kg-95kg-100kg, vähän silleen "ihan sama" asenteella.

Viimeiseen lajiin eli maastavetoon melkoisella varauksella. Lämmittelyssä juttelin mukavia tätini ja tädin miehen kanssa, jotka olivat tulleet kisaani katsomaan. Siinä välissä otettiin lämmittelynostot 120kg asti, joka trikoon kanssa nousi kuitenkin mukavasti. Aloitus 130kg nousi lavalla snadisti nihkeästi, joten toiseen nostoon 137,5kg joka nousi hyvin ja kolmanteen nostoon 142,5kg, sieltäpä sekin tuli ylös asti.
Maastaveto tuntui hyvältä ja oli oikeastaan aika nastaa! Ekaa kertaa 3 nostoa näin kivasti ylös asti. Toukokuussa Rajalassa 110kg hutera nosto alle 57 kiloisiin raakana sumolla ja nyt kuitenkin melko varma suoritus vetopuvulla siihen nähden. Tästäpä on mukava jatkaa maven treenaamista, kun tekniikka on kohdillaan ja puku toimii. Ei kun vaan voimaa lisää!

Tässäpä tämän päivän nostoja.

Joensuun punttipojat järjestivät tosi hyvät kisat, järjestelyt toimivat moiteetta ja oli kiva nähdä Punttipoikien kotisalikin samalla. Olivat saaneet sponssina BB-gymiltä parhaille varustenostajille palkinnoksi Titanin polvisiteet. Kiitos paljon! Tulevat tarpeeseen, joskin tulevaisuudessa.... :) Oli myös tosi kiva nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia tuttuja. Kisat ovat ihan parasta antia normaaliin arkeen!

Heti kisan jälkeen tein päätöksen, joka helpottaa minua suuresti: 
Nämä kilpailut olivat tämän vuoden viimeiset ja seuraavat käydään Tampereella varustevoimanoston SM-kilpailuissa. Haluan oikeasti saada homman haltuun ja jos tuohon otetaan esim. raakapenkkikisat väliin niin varusteilla nostaminen kärsii heti, kun esim. kyykyssä joudutaan pudottamaan painoja jne. Kyykkyä pitää päästä treenaamaan isoilla painoilla, että niihin tulee ruutini. Toki raakana tahkotaan voimaa kuten tähänkin asti, etenkin penkissä ja mavessa. Onneksi tuli nämä kisat tähän väliin niin tiedän mihin pyrkiä. Ei se varustekisa niin paha ollutkaan vaikka alkuun jännitinkin.

Myönnettäköön, että olen salaisesti ylpeä itsestäni, että lähdin urheilemaan, vieläpä tavoitteellisesti ja näin mahtavan lajin pariin. Terveisiä kaikille joita olen tähän mennessä lajin kautta tavannut ja toivottavasti tapaan vielä monta muutakin! 
Kiitos edelleen mun seuralle ja kaikille sen jäsenille. Kiitos tänään mun matkassa olleelle kannustusjoukolle. 
Kiitos mun valmentajalle, huoltajalle ja rakkaalle avopuolisolle, että toit minut tähän lajin pariin ja olet mukana tukemassa joka hetkessä. Olet paras. <3

Ensi viikolla kuulemma pitäisi huilia vaan enpä tiedä... Mutta joka tapauksessa homma jatkuu kuten ennenkin, ehkä hitusen määrätietoisemmin. Mä myönnän, että jotenkin kesällä ja tässä alkusyksystä on ollut ajoittain huonoa asennetta treeniin, mutta uskon että tästä taas noustaan! Palaillaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti