Valitettavasti SM-kisassa kävi niin, että jäin kyykyssä ilman tulosta. Tilanne oli äärimmäisen hämmentävä, mutta alan jo 3. päivänä kisojen jälkeen olla toipumaan päin.
Jari nosti hyvin kipeän lonkkansa kanssa, kyykyssä tulos 345kg penkissä 235kg ja vedossa 340kg. Ihan kivasti nivelrikkoiselta veteraaninostajalta! (Sori, olet rakas <3 <3 <3)
Minä en oikein osaa omalle epäonnistumiselle sanoa syitä, kun kaikki meni hyvin siihen asti kunnes menin nostolavalle. Olo oli tapahtuman jälkeen äärimmäisen pettynyt ja surullinen. Pääsin dopingtestiin ennen kuin kotimatka alkoi ja siinä ehdin mukavasti tasoitella pahimman ryöpyn, koska eihän kukaan kuollut eikä maailmanloppukaan tullut.
Vaikka olen pettynyt ja olo tuntuu aivan kuin orastava ja lupaava parisuhde olisi yllättäen päättynyt (kyykkykunto jätti minut!) niin toisaalta olen helpottunut ja rinnan päältä on lähtenyt iso paino pois. Olen talven aikana heräillyt öisin miettimään miten selviä tästä keväästä, jos lähden EM-kisaan. Mulla alkaa viikolla 12 työharjoittelu KYS:llä ja tämä kevät on koulun kannalta aivan jäätävän rankka muutenkin. Viime syksyn työharjoittelun jälkeen, niin mukava kuin se olikin, olin todella väsynyt. Olin työharjoittelussa meidän omalla tk:lla pienen kävelymatkan päässä, nyt pitää ajella 70km suuntaansa aivan uuteen ympäristöön ja uusien asioiden ja ihmisten äärelle. Joten en suoraan sanottuna tiedä miten ihmeessä olisin selviytynyt tuon päälle koulutehtävistä ja kisaan valmistautumisesta, joiden lisäksi tärkeimmälle eli perheelle pitää löytyä aikaa.
Minä nautin opiskelusta ja olen edelleen tyytyväinen, että lähdin kouluun. Olin/olen täysin tietoinen miten rankkaa voi tulla olemaan ja edelleen valmis hölläämään tarvittaessa. Työ kotihoidossa on muuttunut sellaiseen suuntaan, että tämä opiskelu antaa hyvän breikin siitä aika ajoin. Olen siis töissä edelleen silloin kun ei ole kouluviikko tai työharjoittelua. Jokainen joka medioita seuraa tietää, että hoitoala on menossa kohti suurta katastrofia. Kotihoitoon ei löydy työntekijöitä ja työtä hankaloitetaan erilaisilla sovelluksilla. Sovelluksen avulla esimerkiksi suunnitellaan kantakaupungissa eli Kuopiossa päivittäiset asiakaskäynnit. Hoitajia ajatetaan pitkin poikin maaseutua ja ajomatkaa saattaa tulla helposti 100-200km, jota ei oteta huomioon, kun katsotaan suunniteltua työaikaa jonka pitää olla tietyissä rajoissa (alle ei saa mennä). Eli suunniteltu työaika saattaa olla kahdella hoitajalla sama, mutta toinen joutuu ajamaan huonoja teitä huonolla kelillä 150km, toinen ajaa alle 10km.
No se siitä. Eli opinnot maistuvat ja jatko-opinnot ovat jo mielessä. Mutta miten tämä puntinnosto nyt jatkuu, kun tuli tämmöinen kolaus? Nyt treenailen omaan tahtiin mukavasti hummaillen raakana, ehkä paitaa välillä sovittaen ja polvisiteitä mallaillen ainakin tuon työharjoittelun ajan. Käyn Viitasaarella perinteisesti voimapunnertelemassa 28.3. Rantapenkkareissa punnerrellaan paidalla ja lisäksi me järjestetään jälleen Ruukkipenkkarit! Kutsu tulee piakkoin kisakalenteriin, mutta ajankohta on heinä/elokuun vaihteessa.
Aion toteuttaa 20 vuotisen haaveen islanninhevosvaelluksesta Islannissa, joten WEC:ssä käyn nostelemassa syyskuun alussa kerran sinne pääsen, kun osallistuin sm-kisaan ja se sattuu olemaan sellaisessa paikassa, joka kiinnostaa. Mutta hampaat irvessä treeniä en aio tehdä tämän asian takia.
Mä luulen, että sm-kisassa kävi niin kuin oli tarkoitus käydä. Pientä hölläystä tähän väliin ennen kuin menee överiksi. Palaan tänne blogiin kirjoittelemaan miten treeni etenee, toki päivitän myös instgramiin @eve.partanen
Kiitos paljon tsempeistä, kannustuksesta ja kaikesta tuesta! Kyllä tämä tästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti